Tuossa "Harjukaupungin salakäytävissä" kuvailtiin niin paljon päähenkilön unia, että mieleeni nousi aivan toinen kirja, nimittäin Anita Konkan "Hullun taivaassa". Kerroin vuosi sitten täällä kuinka sitä lukiessani tajusin omien unieni kadonneen äitiyden myötä. Nyt voin kuitenkin iloksenne kertoa, että ne ovat vihdoin palanneet! Kaksi ja puoli vuotta siihen meni, mutta nykyisi uneni ovat jälleen yhtä villejä ja riehakkaita kuin ennen lapsen syntymää! En ehkä nuku vieläkään yhtä syvää unta kuin ennen, mutta ainakin osaan edelleen uneksia ja muistan monet uneni aamulla herätessä. Ihanaa, olen yhä minä!