Kaksi iloista kukkopilliä

soitti illalla säveltä villiä

 

Keinuhevonen siivet sai -

runoratsuksi muuttui kai.

 

Pilvi rakensi tornin ja sillan,

satulinnaa leikki sen illan.

 

Sarvet otsaansa kasvatti kuu

- meni ukolta viistoon suu.

 

Lähti taivaalla liukuun huimaan,

kunnes pulahti järveen uimaan.

 

Lehmät tanssivat valssia haassa, 

unikonsiemenet itivät maassa.

 

Varret nousivat aukesi ummut,

kukkaan peittyivät niityt ja kummut.

 

Tuoksuun heräsi tuuli ja suuttui,

puhalsi - perhoiksi kukkaset muuttui.

 

Yhtyen siipien värinään hentoon

kukkopillitkin lähtivät lentoon.

 

Kauaksi kauas ne tuuli vei.

Enää säveltä kuulu ei.

 

Hamstrasin Suomessa vieraillessani kirjakaupasta uusia lastenkirjoja. Kaikista ihanimpia löytöjä olivat kuitenkin kaksi äitini säästämää kirjaa, jotka muistan hyvin omasta lapsuudestani. Nämä kirjat olivat itselleni erittäin rakkaita vuosia sitten enkä tiedä miten usein (jos koskaan) näistä otetaan uusia painoksia, joten olen erittäin onnellinen, että sain nämä mukaani ja toivottavasti jossain vaiheessa tyttärenikin ilahtuu näistä tarinoista. Lastenkirjojen huono puoli on se, että ne kuluvat käytössä niin nopeasti, ettei omia suosikkeja yleensä löydä divareista. Kun lapset ovat kasvaneet ulos kirjoistaan, ovat kirjat yleensä niin rikki rakastettuja (kaluttuja, tuhrittuja, repeilleitä) ettei niitä kannata laittaa eteenpäin. Kirjaistoista toki löytää helmiä, mutta kun satumme asumaan täällä Oslossa niin suomenkielisiä helmiä saa etsiä.

 

 

Suuri rakkauteni on pieni punainen kirja. Marjatta Kurenniemen ja Kaija Pakksen "Kaksi kukkopilliä" on lapsen käteen sopiva runokirja täynnä ihania loruja ja riimejä. Tästä kirjasta löytyy ihana noita-akka runo, josta olen kirjoittanut aikaisemmin täällä. Lisäksi löytyy runoja, jotka kertovat mm. Tilleri Talleri Talliaisesta, kanasta joka ei saa unta ja lentävästä taikamatosta. Niin ja tietysti myös tämä ihana:

 

Oli kerran pikkuinen

          - tiedätkö mikä?

ihan hirveän pikkuinen

          - tiedätkö mikä?

ihan hirveän pikkuinen kissa.

Ja se pikkuinen kissa

          - tiedätkö mitä?

se pikkuinen kissa

          - tiedätkö mitä?

hiipi illoin kellarissa.

Mutta kellarin loukossa

          - tiedätkö mitä?

siellä kellarin loukossa

          - tiedätkö mitä?

asui kamalan suuri rotta.

Ja se kamala rotta

         - tiedätkö mitä?

ajoi pois sen kissan

          - uskotkos sitä?

Mutta se on aivan totta.

 

 

Toinen suuri rakkauteni oli Kornei Tsukovskin "Tohtori kivuton". Kirja kertoo kiltistä tohtorista, joka hoitaa sairaita metsäneläimiä ja sisältää jännittävän tarinan siitä kuinka siili, sammakko ja siipensä loukannut varpunen matkaavat läpi yön ja pimeän metsän tohtorin luoksi. Kirjan on suomentanut Maila Pylkkönen.

 

Paras ystävä metsän eläinten

on tohtori Kivuton!

Hän parantaa sorsanpoikasen,

ketun, karhun, sammakon,

kipeät suden lääkettä saavat,

hän sitoo kastematojen haavat,

          auttaa kaikkia!

Ei lehmän tarvitse valittaa,

ei kuoriaisen olla onneton.

Kaikki, kaikki parantaa

tohtori Kivuton.

 

 

Molemmat lempikirjani on kuvittanut ihana Maija Karma. Hän on ehdottomasti yksi maailman parhaita lastenkirjojen kuvittajia! (Muita Top viidessä voisivat olla esim. Ilon Wikland, Eva Eriksson, Janosch ja Kristiina Louhi.) Muistan erittäin yksityiskohtaisesti jokaisen Tohtori Kivuttoman kuvan, erityisesti sen kuinka kirjan loppupuolella siili ja sammakko laskevat liukumäkeä sairaalan yläkerrasta alakertaan. (Oheisessa kuvassa vasemmalla.) Tuollaiseen sairaalaan minäkin tahdon, kun seuraavan kerran sairastun!