Niin kuin aina, kun lukeminen alkaa jostakin syystä väsyttää, olen palannut Agatha Christien pariin. Joskus en vain jaksa yhtään syvällisiä mietteitä tai kielellistä leikittelyä, vaan haluan vain käpertyä sohvannurkkaan ja murhata hieman ihmisiä. Christie pelastaa, joka kerta.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin laiska lukemaan erilaista genre-kirjallisuutta. Dekkareista luen nimenomaan Agatha Christietä, uudelleen ja uudelleen. Tai vaihtoehtoisesti Liza Marklundia, mutta siinäpä ne pääasialliset dekkaristini ovat.

Fantasiasta olen lukenut lähinnä Tolkienia, scifistä oikeaastaan vain Philip K. Dickiä ja Douglas Adamsia ja romanttisesta viihteestä lähinnä Helen Fieldingiä (no, vanhemmista toki myös annakareninat ja janeaustenit). Kauhukirjallisuudesta luen vain Stephen Kingiä ja sotakirjoja en jaksa lainkaan. Huumorikirjallisuuttakin luen hyvin vähän, ehkä Alivaltiosihteeriä, jos oikein itkettää.

Hmm... kuulostaapas melkoisen tylsältä. En ole kovin utelias tutustumaan uusiin tuttavuuksiin mistään  erityisestä genrestä. Luen koko ajan uutta, mutta en erityisesti etsi minkään kirjalajin kirjoja. Jos ihan hirveästi haluan murhia niin tiedän mistä niitä löytyy ja jos haluan omituisia tulevaisuudenvisioita niin Philip K. Dickiä on vielä monta kirjaa lukematta. Jotkut sisaruksistani ovat ahmineet esim. kaiken mahdollisen fantasian kaikilla mahdollisilla kielillä, mutta itse en ole saanut itseäni koukuttumaan mihinkään tiettyyn lajityyppiin oikein kunnolla.

Ehkä kaiken takana on ajatus, että lukiessani haluan yleensä yllättyä ja löytää jotakin uutta. Jos luen tietyn lajityypin kirjoja uudestaan ja uudestaan pelkään saavani vain sitä samaa mitä ennenkin. Sisko väittikin, että esimerkiksi juuri monet fantasiakirjat toistavat usein samoja teemoja. Vaikka olenkin Tolkienini lukenut ja niitä rakastanut en tiedä jaksaisinko innostua jostakin toisesta hyvin samanlaisesta kirjasarjasta.

Toisaalta voi tietenkin kysyä, että mitä genreä ne kirjat sitten ovat joita lopultakin luen? Kaunokirjallisuutta? Höh, tuollainen erottelu kuulostaa jotenkin pöyhkeältä. Mutta oikeasti, millä nimellä kutsutaan romaaneja jotka ovat vain... romaaneja? Sellaisia, jotka eivät kuulu mihinkään ylhäältä annettuun kategoriaan? En tiedä, ehkä joku viisaampi osaa auttaa.

Tämä on muutenkin aina vaikeutena, jos joku kysyy minkälaisia kirjoja luen. No, äh... kaikkea, ihan melkein kaikkea niitä sotakirjoja lukuunottamatta. Mutta mihin nyt sitten luokitellaan esimerkiksi Margaret Atwood? Feministikirjailija? Scifi-kirjailija? Kanadalainen kirjailija? Onneksi voin nykyisin vain kehottaa kysyjää tänne blogiini, saa täältä edes hieman käsitystä siitä mitä yleensä luen.

Mutta tietenkin toisinaan, kuten tällaisina iltoina, haluan vain ja ainoastaan sitä mitä osaan jo odottaakin, eli turvallisen murhan maalaiskylässä. Ei yllätyksiä, mutta kupillisen lämmintä teetä, luultavasti nuoren rakastuneen parin, ahneita sukulaisia ja ihanan ihanan neiti Marplen!