KYLL' ON KYSTÄ AITASSA

Tule meille, Tuomas kulta!

Tuopa joulu tullessasi!

Tule, kekri, jou'u joulu,

sekä pääse pääsiäinen!

Kyll' on kystä aitassamme, 

paljon pantua eloa:

sirkan reisi, paarman jalka,

peiposen peräpakara,

sammakon sakarivarvas, 

sisiliskon silmäpuoli.

 

Kanteletar

 

En ole koskaan lukenut läpi koko Kalevalaa. Erilaisia lyhenneltyjä ja muokattuja versioita kylläkin (tyyliin "Koirien Kalevala", heh, ja Johanna Sinisalon "Sankarit"), mutta itse teosta en ole vielä uskaltanut aloittaa. Sen sijaan olen lapsesta asti lukenut paljon Kantelettaren runoja ja tykkään vanhoista kansanrunoista ja -lauluista hurjasti. Aina en ymmärrä mitä nämä peiposen peräpakarat tarkoittavat, toisinaan en tunne laulun vanhahtavista sanoista puoliakaan, mutta ihanaa sanojen kieputusta ja kääntelyä nämä ovat. Sopivat jouluunkin oikein hyvin. 

Mutta mikäs tämän kyseisen runon sanoma on? Onko se jonkun köyhän emännän ironinen joululaulu? Että kyllä täällä on hyvät pidot, kun sisiliskon silmäpuoltakin löytyy! Osaako joku tulkita ja selittää runoa minulle?