6. Aleksandria

Helsingin yliopiston Oppimiskeskus Aleksandria on kyllä hieno ja ansaitsee kehuja. Sieltä löytyy melkein mitä tahansa. Opiskelijakirjasto on iso ja toimiva, tietokoneita on nykyisin tarpeeksi ja sijainti on loistava varsinkin nyt kun se on yhdistetty kiinni Porthaniaan. Muutakin oheistoimintaa löytyy, kuten opiskelijoiden oma tila, jossa on sohvia ja mikro sekä uusi kahvila siinä Porthanin ja Aleksandrian välissä. Kielikeskuksen itseopiskelutilaa en ole kokeillut, mutta ainakin ideana se kuulostaa hyvältä. On aivan loistava systeemi, että tietokonetiloihin voi saada yökäyttöavaimen, jolla paikan päälle pääsee milloin tahansa. Gradua kirjoittaessani en vielä omistanut omaa konetta, joten Aleksandrian tiloissa tuli vietettyä useitakin öitä, koska yöllä siellä työskenteleminen oli rauhallisempaa. (Myönnän, että joskus olen myös baarista saapuessani hipsinyt Aleksandrian taukotilan sohville nukkumaan... Ne sohvat ovat niin kätevästi siinä keskellä kaupunkia.)

Opiskelijakirjasto on laaja ja toimiva, kunhan sitä ensin oppii käyttämään. Ensimmäisen vuoden opiskelijana olin ensin pökerryksissäni, kun kaikki tuntui niin hankalalta, yläkerrassa on tenttikirjoja ja kellarissa muuten muita tieteellisiä opuksia (ja myös paljon romaaneja filologian opiskelijoille! Jos jokin romaani on kaupungin kirjastoista lainassa saattaa sen löytää Opiskelijakirjaston kellarista!) Kirjojen luokittelujärjestelmäkin tuntui häkellyttävältä ja turhauttavalta, mutta melko pian sen logiikan oppi. Ja oli hämmentävää tajuta millaisia opuksia kirjaston uumenista oikeasti löytyy, miten helposti hyllyjen väleihin saattaa hukkua, sillä ne ovat täynnä toinen toistaan kiinnostavampia ja hassuimpia kirjoja. Tein graduni liittyen afrikkalaisiin uskontoihin, mutta opin samalla uusia asioita mm. argentiinalaisesta tangosta, mediatutkimuksesta ja seksuaalisten vähemmistöjen historiasta, koska en vain osannut kulkea kirjojen ohi niiden seistessä hyllyllä odottavan näköisenä.

Toisaalta Helsingin yliopiston kirjastojen toimivuutta voi myös moittia. Pikkiriikkisiä kirjastoja on ripoteltu sinne tänne ympäri Helsinkiä. Muistan, että gradua tehdessäni oli vaihe, jolloin olin lainannut kirjoja yli kahdeksasta eri kirjastosta. Tuntui typerältä käyttää päivässä tuntikausia ravaten ympäri Helsinkiä metsästämässä kirjoja. Vaikka pienet kirjastot voivatkin olla kodikkaita ja söpöjä, niin opiskelijan näkökulmasta on vain typerää, että niitä on niin monta.

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin ihana ajatus, että kaikki se tieto on odottamassa ketä tahansa kiinnostunutta. Sillä Helsingin yliopiston kirjastoihinhan voi kuka tahansa saada Helka-kirjastokortin, eikä silloin tarvitse olla kirjoilla yliopistolla. Se on demokratiaa. Jotkut asiat maailmassa oikeasti toimivat.