Olen palannut! Tiedän, että te kaikki päivystitte koko viikonlopun netin ääressä kasvavan paniikin vallassa. Ajattelitte, että nyt se on taas kerran pistänyt bloginsa pussiin ja eikö se nyt millään osaa päättää kirjoittaako vai ei! Mutta kuulkaas, tällä kertaa vika ei ollut minun. Vuodatus, jonka pohjalle kirjoitan blogiani sekoili ja osoitteeni katosi viikonlopun ajaksi kokonaan. Onneksi kadoksiin joutui pelkkä osoite eikä koko blogi, joten täällä ollaan yhä!
Mutta blogi katosi kyllä mielenkiintoiseen aikaan. Viime päivien aikana kirjablogeissa on tapahtunut vaikka mitä! Se tärkein ja hienoin on tietenkin tämä:
Kirjamessuilla jaettiin jälleen kerran "Rakkaudesta kirjaan" -tunnustuspalkinto ja tällä kertaa se jaettiin viidelle kirjabloggajalle! Palkittuja olivat seuraavat:
Onnea kaikille hienoille blogeille! Sallan lukupäiväkirja ja Jäljen ääni ovat omat suuret suosikkini, joita olen molempia seurannut melken alusta asti (siis jo viisi vuotta!). Kirjainten virrassa on sekin ihana, vaikka onkin blogina edellisiä nuorempi. Morren maailmaa olen lueskellut silloin tällöin ja tykkään siitäkin, vaikken ihan vakkarilukija olekaan (en vain ehdi kaikkialle!) Näistä viidestä BokBabbel oli itselleni ainoa aivan uusi, mutta nyt täytyy kyllä tutustua siihenkin!
Tätä palkintoa on analysoitu muissa blogeissa valtavasti, joten jätän nyt pidemmät tilitykset väliin ja haluan vain onnitella palkittuja! Ihana tunnustus!
Mitäs muuta täällä on tapahtunut? Suosikkiblogini Koko lailla kirjallisesti on muuttanut Lilyyn! Jenni bloggaa siis nykyisin osana nuorille naisille suunnattua Lily-nettilehteä. Sinne kaikki!
Erikoisinta on kuitenkin ihan viime päivien yleiset kirjallisuusblogi-keskustelut, jotka eivät siis käsittele kirjoja tai kirjallisuutta vaan ennen kaikkea bloggausta ja sen kirjoittamattomia sääntöjä. Tuntuu, että viime aikoina kirjablogeja on syntynyt kuin sieniä sateella ja blogeissa aiemmin vallinnut sivistynyt ja iloinen konsensus alkaa vähitellen rikkoutua. Viime aikoina on keskusteltu mm. siitä saako omassa blogissaan pitää kirja-arvontoja vai onko se lukijoiden kalastelua? Entä saako kirjablogia kirjoittaa nimimerkin takaa vai onko se raukkamaista? Kuinka ronskisti kirjoja saa arvostella, mitä jos kirjailijalle tulee paha mieli? Entä saako sanoa ääneen, jos on ihan vähän kateellinen niille, jotka saivat "Rakkaudesta kirjaan" -palkinnon, kun itse jäi palkinnotta? Viimeisin riita taisi nousta Opuscolo-blogin pakinasta. (Edit. Poistin tästä pari linkkiä, koska linkitetyn blogin pitäjä itse niin toivoi.)
Kaikista näistä keskusteluista paistaa jotenkin läpi, että me kirjabloggaajat olemme kyllä ihan hurjan kilttiä porukkaa. Luulen, että valtaosa kirjabloggareista on erittäin fiksuja ja hyvinkäyttäytyviä, sosiaalisesti pidettyjä ihmisiä, jotka eivät halua pahoittaa kenenkään mieltä. Kirjablogit ovat sellaisia feel good -blogeja ja sehän on tietenkin hienoa se. (Olen itsekin ihan kamalan kiltti, toivon usein olevani edes vähän hurjempi ja ilkeämpi.)
Muistan kuinka joskus (aikana ennen kirjablogeja) Kiiltomadon silloisella keskustelupalstalla riideltiin niin, että veri lensi. Inhosin tuota keskustelupalstaa syvästi ja lopulta se sitten suljettiinkin häiriköiden vuoksi. Kirjablogeissa on nyt kuitenkin menty toiseen ääripäähän, jossa monet haluavat keskustella kirjallisuudesta vain sivistyneesti ja kivasti niin, ettei niitä kirjojakaan oikeastaan saisi niin kamalasti arvostella, parempi olisi vain kehua. Sekin on mielestäni tylsää. Ottaen huomioon kuinka rankkoja aiheita maailmankirjallisuus on vuosien saatossa käsitellyt on omituista, jos kirjabloggaajat kirjoittaisivat aina vain sievästi ja kiltisti.
Verkkokeskustelu on kuitenkin edelleen hyvin uusi ilmiö, kirjablogit vielä uudempia. Meitä "vanhoja" kirjablogeja on vain kourallinen ja meistä tekee "vanhoja" hurja viiden(!) vuoden bloggaus. Koska kirjablogit ovat niin uusi ja nopeasti kasvava ilmiö on mielestäni ihan odotettavaa, että tämä aiheuttaa ainakin jonkinlaisia kasvukipuja.
Mitä kirjabloggaus oikeastaan edes tarkoittaa? Kirjablogeista (siis lukijoiden, ei kirjailijoiden blogeista) löytyy kaikkea mahdollista hyvin ammattimaisesti ja vakavasti kirjoitetuista arvosteluista sieviin lifestyle-blogeihin, joissa kirjoista blogataan siinä marjapiirakoiden ja kestovaippojen ohessa. Jotkut lukevat sellaiset viisi kirjaa viikossa ja kirjoittavat niistä kaikista tunnollisesti arvosteluja, toiset päivittävät ahkerasti kirjallisuusmaailman uutisia, kolmannet bloggaavat harvemmin ja pohdiskelevammin. Osa varmasti haaveilee, että voisi joskus blogata työkseen ja pöytälaatikkokirjailijoita löytyy varmasti monia.
Joukko ei suinkaan ole homogeeninen ja siksi tuntuu hassulta, että toisinaan kirjabloggaajat ovat pistämässä toisiaan "ruotuun". Älä nyt noin kirjoita tai tuosta aiheesta bloggaa! Vähän niin kuin isosiskot neuvoisivat nuorempiaan, että tuo ei nyt ole ihan sopivaa ja meidän perheessä ei hei käyttäydytä noin.
Omien blogitaukojeni taustalla on yleensä ollut ihan omaa henkilökohtaista väsymystä, mutta toisinaan myös uupumista ihan vain tähän blogimaailmaan. Jossain vaiheessa huomasin kyttääväni blogini kävijämääriä ja ahdistuin niistä totaalisesti. Kerran taas syyllistyin, kun toinen kirjabloggaaja huomautti, ettei kirjablogiin sovi kirjoittaa sellaista mitä ei uskaltasi mennä sanomaan kirjailijalle päin naamaa. (Silloin tästä tulisi kyllä hiljainen blogi! Enhän minä uskalla mennä pyytämään niiltä edes nimikirjoitusta!) Jossain vaiheessa tuntui, että kirjablogini on ihan "väärä" kun se on niin erilainen kuin toisten blogit, en lue paljon uutuuksia ja olen muutenkin ulkosuomalaisena hiukan pihalla Suomen kirjallisuuspiireistä, mutta onneksi tulin sitten kuitenkin pian järkiini. En ole "oikeassakaan" elämässäni ollut koskaan se kaikista suosituin ja tyylikkäin. Olen iloisesti vähän nolo, puhun liikaa ja asian ohi ja osaan olla välillä ihan hirveän pikkumainen ja lapsellinen. Silti elämässäni on paljon rakkautta ja ihmisiä, joille kelpaan juuri tällaisena. Siksi uskon, että myös blogini on, jos nyt ei sentään rakastettu, heh, niin varmasti ainakin pidetty, juuri tällaisena, omanlaisenaan.
Omissa suosikeissani on hyvin erilaisia blogeja. Tykkään esimerkiksi Kirjavasta kammarista ja Lumiomenasta, joissa molemmissa on paljon arvontoja, kuvia ja muita "ulkokirjallisia" juttuja , mutta toisaalta nautin vielä enemmän Jäljen äänen rauhallisesta pohdiskelevuudesta. Omia suuria suosikkejani ovat myös Nulla dies sine legendo, joka on toisinaan ihan hirmuisen kiukkuinen ja suorasukainen sekä kahden lukiolaisen pitämä 100 kirjaa -blogi, jossa ollaan riemastuttavan rehellisiä! (Juhani Ahon "Rautatiestä" siellä kirjoitettiin: "En lukisi kirjaa vapaaehtoisesti luultavasti ikinä. Ei muuta sanottavaa." Hih! Ihan mahtavaa!)
Ehkä me voisimme hyväksyä sen, että me kirjablogit emme ole yhtenäinen joukko. Jotkut bloggaavat sisäsiististi, toiset revitellen. Jokainen kirjoittakoon ja lukekoon sellaista blogia josta tykkää. Jotenkin nämä meidän kilttien kirjabloggareiden riidat ovat kyllä myös aika söpöjä. Kun itse bloggaa säännöllisesti unohtaa helposti, että me kirjabloggarit olemme kuitenkin edelleen hyvin marginaalissa, esimerkiksi muotiblogeihin verrattuna. Ehkä me sen marginaalin turvin voisimme myös ottaa vähän rennommin ja yksinkertaisesti iloita tästä pienen ja aktiivisen kirjablogimaailman kirjavuudesta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.