Viime lauantaina Helsingin keskustassa järjestettiin kadunvaltaus. Poliisi valtasi kadun Eduskuntatalolta Forumille. Siinä kadunvaltauksessa ei soitettu musiikkia ja tanssiakin sai vain tiukassa rivissä pitäen kiinni naapurin vyötäisiltä. Pamputtaa sai. Ohikulkijoita sai ottaa kiinni. Sai uhkailla. Sai estää muita liikkumasta.

Siitä kaikesta tuli mieleen Samuli Paronen. Olin vain vähän yli kymmenen vuotias, kun löysin kirjakaupan alekorista hänen aforismikokoelmansa "Maailma on sana". En ymmärtänyt aforismeista ehkä puoliakaan, mutta olin aivan intsinä ja olen yhä. Pitäisikin varmaan lukea Hannu Mäkelän kirja "Samuli".

Tässä kuitenkin muutama viime lauantain tunnelmiin sopiva pala Parosta:

Eivät ne väkivaltaa paheksu, ne riitelevät vain oikeuksista siihen.

Laeista puuttuu yhä se jolla voitaisiin suojella sorretut laeilta ja niiden toimeenpanijoilta.

Kun vahvat vastustavat väkivaltaa, ne vaativat heikkojen saattamista kuriin ja järjestykseen.

Minä en tiedä millainen määrä kivääreitä olisi kylliksi, mutta ellei yksi ole jo liikaa on sata varmasti liian vähän.

Ja se kaikkeen aina liittyvä klassikko:

Mietittyäni asiaa viisikymmentä vuotta voin nyt sanoa että maailma on sana.