Edellisessä postauksessani viittasin Merete Mazzarellan kirjaan "Tähtien väliset viivat - esseitä identiteetistä". Olen kirjoittanut kirjasta lyhyesti aikaisemminkin täällä. Tuossa vanhassa postauksessa olen kirjoittanut mm. näin: 

"Ainakin itseltäni ovat karisseet luulot, että muka tietäisin minkälainen elämäni on. En hetkeäkään usko, että osaisin nyt ennustaa mitä teen ensi vuonna. Väsymys ja stressi palaavat taatusti tasaisin väliajoin, se on varmaa, samoi ilo ja nauru. Mutta kaikki muu on hämärän peitossa ja juuri tänään se tuntuu hyvältä, eikä yhtään pelota. On hyvä olla olemassa maailmassa, joka koskee ja sattuu ja tuntuu sitten kuitenkin taas hetken ajan niin pehmeältä ja lämpimältä, että huimaa. Epävarmuudessa eläminen voi tuoda mukanaan myös turvallisuutta. Luottamusta siihen, että tapahtui mitä tahansa niin minä pärjään ja pidän itsestäni huolta."

Nyt täytyy todeta, että en tuolloin todellakaan tiennyt mitä elämä tuo tullessaan! Tasan vuosi tuon vanhan postauksen jälkeen olin muuttanut Helsingistä Osloon ja olin kolmannella kuulla raskaana, hih!