Korillinen kirjallisuutta!
JOHDATUS NORJALAISEEN KIRJALLISUUTEEN
Aloitin tämän kirjallisuusblogini vuonna 2006. Vuotta myöhemmin muutin Norjaan ja silloin lukeminen tuntui luonnollisimmalta tavalta tutustua norjalaiseen kulttuuriin. Vuonna 2009 päätin vihdoin koota blogiini yhdelle sivulle suppean johdatuksen norjalaiseen kirjallisuuteen. Alunperin ajatuksena oli kirjata ylös, lähinnä itselleni, niitä norjalaisia kirjailijoita, joihin halusin tutustua. Ajattelin kuitenkin, että samalla voisin laittaa listan myös nettiin, voisihan siitä olla hyötyä muillekin, jotka haluaisivat saada yleiskatsauksen norjalaiseen kirjallisuuteen. Olen kirjoittanut täällä blogissani jo monistakin seuraavista kirjailijoista, mutta joukossa on yhä useita joihin en ole ehtinyt tutustua. Lista on ajan mittaan venynyt ja paukkunut ja päivitän sitä edelleen noin kerran vuodessa. Eli jos haluat tutustua norjalaiseen kirjallisuuteen pääset tällä listalla varmasti hyvin alkuun. Valtaosaa seuraavista kirjailijoita löytyy myös suomeksi käänettyinä.
Norjassa on valtavasti mielenkiintoisia kirjailijoita. Oikeastaan vasta tänne muutettuani tajusin kuinka monet suosikeistani ovatkaan norjalaisia. Suomessakin tuntuu olevan käynnissä jonkinlainen Norja-buumi, kun uutta kirjallisuutta käännetään niin ahkerasti. Varsinkin dekkaristeja riittää. Itseäni vähän harmittaa, etten tunne useampia naispuolisia nykykirjailijoita. Esimerkiksi Tove Nilsen ja Linn Ullmann ovat suuria suosikkejani ja haluaisin mielelläni tutustua muihinkin naiskirjailijoihin, mutta ilmeisesti norjalaisia mieskirjailijoita suomennetaan huomattavasti naiskirjailijoita enemmän.
Olen jaotellut kirjailijat tässä listassani hyvinkin karskisti. Valtaosa lastenkirjailijoista on tietenkin kirjoittanut myös aikuisille, dekkaristit ovat kirjoittaneet muutakin kuin dekkareita, runoilijat rustanneet myös näytelmiä jne. Mutta tämä nyt on minun tekemäni jako ja tähän saatte tällä kertaa tyytyä.
Sen voisin toki vielä mainita, että kuten monet varmaan tietävätkin, on Norjassa kaksi virallista kieltä, bokmål ja nynorsk. Bokmål on yleisempi ja perinteisempi, aikoinaan tanskasta muovautunut kieli, jolla useimmat kirjailijoistakin kirjoittavat. Nynorsk on nimensäkin mukaisesti uudempi, ”norjalaisempi” norja, joka kehitettiin 1800-luvulla kansallistunnossa erottamaan oma kieli tanskasta. Osa kirjailijoista, mm. Tarjei Vesaas ja Jon Fosse, kirjoittavat nynorskiksi. Osa vanhoista parroista taas kirjoitti aikanaan jopa tanskaksi. Valtaosa käyttää kuitenkin bokmålia.
Alunperin ajatuksenani oli esitellä n. 20 mielestäni tärkeintä norjalaista kirjailijaa, mutta pikku hiljaa lista vain piteni ja piteni ja lopulta hommalle oli pantava tylysti stoppi. Jos listasta yhä puuttuu joku mielestäsi tärkeä kirjailija tai jos olet jotakin näistä itse lukenut muista, että kommentit ja lisäykset ovat enemmän kuin tervetulleita! Kuten sanoin, yritän päivitän listaa aina tarpeen mukaan. Lähteinäni olen käyttänyt mm. norjalaisia ystäviäni, kirjailijoiden omia nettisivuja sekä ystäväämme Wikipediaa. Virheet ovat silti yksin minun.
LASTENKIRJAILIJAT:
Norjalaisia kansansatuja à la Asbjørnsen & Moe
Satu hammaspeikosta-levy
Ivo Caprinon nukke-animaatioita sekä hammaspeikoista että kansansaduista
*Peter Christen Asbjørnsen (1812-1885) & Jørgen Moe (1813-1882) olivat yhdessä suurin piirtein Norjan Elias Lönnrot tai ehkä vielä osuvammin Norjan Grimmin veljekset. He kiersivät ympäri maata ja keräsivät talteen kansansatuja ja legendoja. Heidän työnsä ansiosta ovat monet vanhat tarinat yhä tuttuja nykylapsille. Useat tarinoista ovat tunnettuja myös Suomessa, joko täysin samanlaisina tai hieman muutettuina versioina. Nämä ovat niitä klassisia kertomuksia peikoista ja viisaista eläimistä tai talonpojista, jotka voittavat prinsessan rakkauden. Hienoja tarinoita, jotka muistuttavat, että kannon nokassa istuva vanha kerjäläinen saattaakin oikeasti olla haltija. Asbjørnsen & Moe vaikuttivat voimakkaasti myös norjan kielen kehitykseen. 1960-luvulla norjalainen nukkeanimaatio-taiteilija Ivo Caprino filmasi monista klassikkotarinoista myös ihania lyhytelokuvia.
*André Bjerke (1918-1985) oli palkittu ja erittäin monipuolinen kirjailija ja kääntäjä, joka kirjoitti lastenkirjojen lisäksi valtavasti runoja, dekkareita, esseitä sekä proosaa. Itselleni rakkain on kuitenkin lapsille suunnattu runokirja ”Moro-vers”. Jossakin vaiheessa täytyy tutustua herran muuhunkin tuotantoon, niin sympaattiselta mies vaikuttaa. Useissa lähteissä todetaan, että Bjerken kirjojen kantavia teemoja ovat mm. kaipuu lapsuuteen, humanismi ja huumori. Valitettavasti näyttää siltä, ettei hänen tuotantoaan ole valitettavasti suomennettu lainkaan. Bjerke on muuten myös kääntänyt norjaksi Tove Janssonin ”Kuka lohduttaisi Nyytiä?”-kirjan. Bjerkestä olen aikaisemmin kirjoittanut täällä.
*Thorbjørn Egnerin (1912-1990) kirjat ovat Suomessakin klassikoita, mutta itse en edes tiennyt, että mies on norjalainen ennen kuin muutin Osloon. ”Hyppelihiiri Myökki-Pyökkimetsässä”, ”Kasper, Jesper ja Joonatan: Kolme iloista rosvoa” sekä ”Satu hammaspeikosta” olivat jo omassa lapsuudessani kovaa kamaa. Muistan myös niiden ihanat laulut, joita ainakin Elina Salo esitti suomeksi. Nyt aikuisena olen lukenut joitakin kirjoja uudelleen ja edelleen ne ihastuttavat. Huumori on loistavaa ja kirjoissa on hienoja moraalisia opetuksia (mm. kasvissyönnin puolesta). Egner on kirjoittanut myös paljon muita lastenkirjoja, joita ei suomennoksina löydy, sekä kääntänyt norjaksi kirjoja Nalle Puhista Katto-Kassiseen. Niin ja mies myös itse kuvitti omat kirjansa sekä sävelsi kaikki kirjoissa esiintyvät klassikoiksi nousseet laulut. Samaan aikaan Egner työskenteli monissa eri lehdissä, toimitti kouluille suunnattuja lukemistoja sekä oli mukana aloittamassa radion lastentunteja. Melkoinen tapaus siis. Nykyisin Kristiansandista löytyy myös Kaardemumman kylä -huvipuisto, joka on tehty Egnerin piirrosten mukaan. Egnerin kirjojen teatteriversiot pyörivät jatkuvasti eri puolilla maailmaa ja sama Ivo Caprino, joka on kuvannut norjalaisia kansansatuja on tehnyt nukkeanimaatioita myös Egnerin kirjoista.
*Jostein Gaarder (1952) on Suomessakin kovin tuttu, ennen kaikkea filosofian historiaa käsittelevän nuorten kirjansa ”Sofian maailman” vuoksi. Mies on kirjoittanut useita muitakin lasten- ja nuortenkirjoja sekä muutaman aikuisille suunnatun teoksen. Vuonna 2009 sai Norjassa ensi-iltansa Gaarderin saman nimiseen romaanin perustuva elokuva ”Appelsinpiken” ("Appelsiinityttö”), tosin elokuvan arvostelut eivät olleet kovinkaan ylistäviä. Vuonna 2006 Norjassa nousi kohu, kun Gaarder kritisoi voimakkaasti Israelin politiikkaa. Kohun jälkeen mies onkin ollut julkisuudessa melko hiljaa. Gaarderista olen aikaisemmin kirjoittanut täällä.
*Inger Hagerup (1905-1985) saa olla täällä lastenkirjailijoiden joukossa, koska minulle hän on kaikista tutuin juuri ihanista nonsense-lastenrunoistaan. Hagerup kirjoitti kuitenkin paljon myös aikuisille, mm. runoja ja näytelmiä ja häntä pidetäänkin eräänä Norjan tärkeimmistä runoilijoista.
*Alf Prøysen (1914-1970) tunnetaan Suomessa ennen kaikkea "Eukko Pikkirilli" -kirjoistaan, mutta Norjassa mies on tunnettu erityisesti jouluaiheisista lastenkirjoistaan ja -lauluistaan. Erittäin monet norjalaiset klassikkolastenlaulut tulevatkin juuri Prøysenin kynästä. Mies on toki kirjoittanut paljon myös aikuisille, erityisesti novelleja ja runoja. Prøysenin joulukirjoista olen kirjoittanut aikaisemmin täällä.
KLASSIKOT:
Bjørnsonin patsas Kansallisteatterin edessä
Collettin patsas Kuninkaanpuistossa
*Bjørnstjerne Bjørnson (1832-1910) on kirjoittanut sanat Norjan kansallishymniin ”Ja vi elsker dette landet”. Hän kirjoitti myös paljon näytelmiä, lyriikkaa ja proosaa sekä sai Nobelin palkinnon 1903. Monia teoksista on suomennettu mutta itse en ole lukenut mieheltä mitään. Bjørnson kuului Norjan kirjallisuuden ns. ”neljään suuren”, joihin laskettiin myös aikalaiset Ibsen, Kielland sekä Lie.
*Camilla Collettin (1813-1895) kirjaa ”Amtmandens Døttre” kutsutaan Norjan ensimmäiseksi moderniksi romaaniksi. Collett oli myös ensimmäisiä suuria norjalaisia naiskirjailijoita ja mm. Ibsen sai häneltä vaikutteita. Collett oli myös Norjan ensimmäisten feministien joukossa. Gustav Vigelandin Collettesta tekemä patsas löytyy nykyisin Oslon keskustasta Kuninkaanlinnan puistosta.
*Vuonna 2009 juhlittiin Norjassa Knut Hamsunin (1859-1952) juhlavuotta, kun miehen syntymästä oli kulunut 150 vuotta. Hamsun on yksi norjalaisista Nobel-kirjailijoista, hän sai palkintonsa 1920. Miehen kuuluisimpia teoksia ovat mm. köyhästä taiteilijasta kertova kafkamainen ”Nälkä” sekä hieman mahtipontinen erämaan raivauksesta kertova ”Maan siunaus”. Vaikka mies on palkittu ja kansainvälisesti Norjan tunnetuimpia kirjailijoita on hän, toisen maailmansodan aikaisten natsisympatioidensa vuoksi, myös ristiriitaisimpia. Oslossa ei ole esimerkiksi yhtään katua, joka olisi nimetty hänen mukaansa, vaikka muuten keskustan kadut vilisevät tunnettujen norjalaisten nimiä. Hamsunista olen aikaisemmin kirjoittanut täällä, täällä, täällä ja täällä.
*Alexander Kielland (1849-1906) oli yksi ”neljästä suuresta” Norjan kirjallisuuden historiassa. Hän kirjoitti romaaneja, esseitä ja näytelmiä ja suomennoksiakin löytyy.
*Jonas Lietä (1833-1908) on suomennettu runsaasti. Hän oli myös yksi Norjan ”neljästä suuresta”.
*Sigrid Undset (1882-1949) voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1928. Hänen tunnetuin teoksensa on trilogia ”Kristiina Lauritsantytär”, joka kuvaa keskiaikaista Norjaa. Undset koreilee nykyisin myös norjalaisessa 500 kruunun setelissä.
UUDEMPI KIRJALLISUUS:
Supernaiivi sekä norjaksi että suomeksi
Berliininpoppelit
Jäälinna på norsk
Dinan kirjan kantena on nykyisin elokuvajuliste
*Ingvar Ambjørnsen (1956) on tunnetuin kirja-sarjastaan, jonka pohjalta tehtiin myös ”Elling”-niminen Oscar-ehdokkuudenkin saanut elokuva. Mies on kirjoittanut myös nuortenkirjoja ja Ambjørnsenin tuotantoa on myös suomennettu runsaasti.
*Kjell Askildsen (1929) on moneen otteeseen palkittu kirjailija, joka on kirjoittanut erityisesti novelleja. Itse pidän miehen novelleista todella paljon ja olen kirjoittanut niistä täällä.
*Lars Saabye Christensen (1953) on yksi monista runsaasti palkituista norjalaiskirjailijoista. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon mies sai 2002. Christensenin tunnetuin teos taitaa olla “Velipuoli”, jota on kehuttu kovasti Suomessakin, mutta miehen tuotanto on hyvin laaja ja käsittää myös runoja, lastenkirjoja, kuunnelmia sekä elokuva- että teatterikäsikirjoituksia. Itse en ole miehen tuotantoon tutustunut, mutta pian on kyllä pakko. Jostain syystä (katu-uskottavuus?) monet norjalaisista kirjailijoista soittavat myös rock-bändissä. Näin myös Christensen.
*Torgrim Eggen (1958) taitaa olla Suomessa tunnettu ennen kaikkea romaanistaan ”Sisustaja”. Itse en ole sitä vielä lukenut, mutta kirjaa on verrattu mm. Tuomas Vimmaan sekä Bret Easton Ellisiin. Ai niin ja myös Eggen on soittanut bändissä.
*Johan Harstad (1979) on uusi ja erittäin suosittu kirjailija, jolta olen tähän mennessä lukenut "Ambulanssin", josta pidin kovasti. Olen myös antanut kehua itselleni hänen kirjaansa ”Buzz Aldrin - Taviksena olemisen taito”. Harstad on myös muusikko. Harstadista olen kirjoittanut täällä.
*Gaute Heivoll (1978) on suosittu nuoremman polven kirjailija, joka on kirjoittanut niin romaaneja, runoja kuin lastenkirjojakin. Hänen osittain omaelämäkerrallinen kirjansa ”Etten palaisi tuhkaksi” voitti Norjan suurimman kirjallisuuspalkinnon Bragen ja kirja on ollut suosittu myös Suomessa.
*Magne Hovdenin (1974) kirja ”Saamelandia” kertoo kolmekymppisistä miehistä, jotka perustavat Pohjois-Norjaan saamelaisen elämyskylän turisteille – tietämättä mitään itse saamelaisuudesta! Kirkkoniemessä asuvaa Hovdenia on verrattu usein Arto Paasilinnaan.
*Roy Jacobsen (1954) voitti esikoiskirjallaan Tarjei Vesaas -palkinnon ja mies on ollut pariinkin otteeseen ehdokkaana Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Suomeksi miehen lähes kahdestakymmenestä kirjasta on käännetty kirjat "Rajat" ja "Ihmelapset".
*Jan Kjærstad (1953) on voittanut Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon kirjallaan ”Oppdageren”, jota ei käsittääkseni ole vielä käännetty suomeksi. Saman trilogian avauskirja ”Viettelijä” sen sijaan on käännetty, mutta itse en ole ehtinyt vielä sitä(kään) lukea.
*Karl Ove Knausgård (1968) räjäytti potin omaelämäkerrallisella kirjasarjallaan ”Taisteluni”, jonka ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 2009. Nelikymppinen kirjailija kirjoitti yli 3500-sivuisen kuusiosaisen sarjan omasta elämästään ja norjalaiset olivat myytyjä. Norjalaista kulttuurielämää kohahduttanut sarja kertoo paitsi Knausgårdin omasta elämästä myös juoruja muista tunnetuista kirjailijoista. Lisäksi kirjoissa on pitkiä pohdiskelevia esseitä hyvin erilaisista aiheista; taiteesta ja rakkaudesta aina Adolf Hitleriin. Olen kirjoittanut Knausgårdista aikaisemmin täällä.
*Erlend Loe (1969) on tämän hetken tunnetuimpia norjalaisia kirjailijoita. Itsekin pidän miehestä kovasti, vaikka aivan uusimpia kirjoja en olekaan lukenut. Loen kirjoja on alettu nyt myös filmaamaan ahkerasti. Vuonna 2007 pyöri elokuvateattereissa miehen esikoiskirjasta ”Naisen talloma” tehty suosittu komedia ja vuonna 2008 sai ensi-iltansa Loen lastenkirjoihin perustuva ”Kurt blir grusom”. Loe on itse koulutukseltaan elokuvakäsikirjoittaja ja on työskennellyt aikaisemmin Norjan elokuvainstituutissa. Omia suosikkejani Loen tuotannosta ovat ”Supernaiivi”, ”Doppler” sekä ”Maria ja José”, niin ja tietenkin ihanat ”Kurt”-kirjat, jotka on kuvittanut loistava Kim Hiorthøy (joka on muuten itsekin mielenkiintoinen ja monilahjakas kuvittaja-muusikko-kirjailija-valokuvaaja-tapaus). Vuonna 2009 Loe oli otsikoissa kun prinsessa Märtha Louisen mies kirjailija Ari Behn innostui haukkumaan Loen tuotantoa julkisesti. Loesta olen kirjoittanut aikaisemmin täällä, täällä ja täällä.
*Agnar Myklen (1915-1994) kuuluisin teos lienee ”Laulu punaisesta rubiinista”, jonka seurauksena 1950-luvulla Mykleä vastaan nostettiin syyte siveettömyydestä ja kirja vedettiin pois myynnistä. Kirjaa takavarikoitiin ja poltettiin myös Suomessa, koska teos oli ”sukupuolikuria ja yleistä moraalia loukkaava ja painovapauslain vastainen”. Itse olen lukenut kirjasta vain alun ja olihan siinä toki kunnon tekemisen meininkiä, mutta mielestäni kieli oli myös hyvin kaunista. Juonesta en valitettavasti muista mitään, sillä kirja tosiaan jäi aikoinaan kesken.
*Tove Nilsen (1952) on suuri rakkauteni. Erityisesti hänen kirjansa ”Halun matka” on todella hieno ja kaunis. Olen jo vuosia harmitellut, ettei Nilseniltä ole käännetty Suomeksi kuin kaksi kirjaa, mutta pian osaan onneksi niin hyvin norjaa, että lukaisen loput tuosta vaan alkukielellä! Muutama vuosi sitten kävin Litteraturhusessa (=oslolaisessa ihanassa Kirjallisuustalossa, josta löytyy mm. kirjakauppa, ravintola, kirjailijoiden työhuoneita ja jossa järjestetään päivittäin erilaisia kirjallisuustapahtumia) kuuntelemassa kun Nilsen puhui romaanistaan ”Vingetyven”, jonka päähenkilöitä ovat 15-vuotiaan tytön äiti sekä tätä tyttöä vakoileva keski-ikäinen mies. Sain Nilseniltä myös omistuskirjoituksen kunnon fanin tyyliin! Ihana nainen! Nilsen on myös moneen kertaan palkittu ja hänestä olen aikaisemmin kirjoittanut täällä.
*Per Petterson (1952) sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2009 ja mies taitaa olla melko tunnettu kirjailija Suomessakin. Erityisesti miehen kirjaa ”Hevosvarkaat” on kehuttu kovasti.
*Anne B. Radge (1957) on julkaissut yli 40 kirjaa. Hän on kirjoittanut myös lapsille ja voisi hän olla tuolla dekkaristienkin joukossa, mutta kuten jo varoitin, ovat nämä kirjailijoiden luokitteluni iloisen huterat. Radgen tunnetuimpia kirjoja on ”Berliininpoppelit”, joka on Suomessakin melko suosittu, eikä turhaan! Olen itsekin melkoinen Berliininpoppelit-fani ja lukenut koko trilogian ja katsonut sen myös NRK:n kuvaamana TV-sarjana. Radge on muuten hyvä ystävä toisen norjalaisen kirjailijan Unni Lindellin kanssa ja luin aikoinaam lehdestä kuinka he kertoivat toimivansa toistensa hovilukijoina. Ragdesta olen kirjoittanut aikaisemmin täällä, täällä ja täällä.
*Aksel Sandemose (1899-1965) oli tanskalais-norjalainen kirjailija, joka kehitti ns. Janten lain, jonka ensimmäinen sääntö kuuluu: ”Älä luule että sinä olet jotakin”. Sääntö viisi kuuluu ”Älä luule, että tiedät enemmän kuin me”. Laki kuvaa erityisesti pienen paikkakunnan latistavaa ilmapiiriä.
*Dag Solstad (1941) on mieheni suosikkikirjailijoita. Häneltä on valitettavasti suomennettu vain kaksi kirjaa ”Romaani 1987” sekä ”Syyskuun 25. päivän aukio”, mutta Norjassa hän on eräs tunnetuimpia ja suosituimpia nykykirjailijoita. 1980-luvulla yritettiinkin lanseerata Norjan kirjallisuuden ”uudet neljä suurta”, joiden joukossa olivat Dag Solstad, Jan Kjærstad, Anne Karin Elstad sekä Herbjørg Wassmo.
*Linn Ullmannista (1966) kirjoittaminen täytyy aina aloittaa mainitsemalla, että hän on Ingmar Bergmanin ja Liv Ullmannin tytär. Kerrotaan se siis tässäkin. Ullmann opiskeli kirjallisuutta New Yorkissa, työskenteli myöhemmin toimittajana ja julkaisi esikoisromaaninsa ”Ennen unta” 1998. Nykyisin Ullmann toimii myös kommentaattorina Aftenposten-lehdessä. Hän on näkyvä hahmo norjalaisessa kulttuurikeskustelussa ja on naimisissa toisen norjalaisen kirjailijan Niels Fredrik Dahlin kanssa. Itse olen lukenut Ullmannilta tuon esikoisen, sitä seuranneen kirjan ”Kun olen luonasi” sekä kirjan "Armo" vuodelta 2004. Pidän Ullmannista valtavasti ja nyt pitäisikin vain ehtiä lukemaan naisen loputkin kirjat. Täällä Ullmann kertoo kiinnostavasti kirjoittamisprosessistaan. Ullmannista olen aiemmin kirjoittanut täällä, täällä ja täällä.
*Tarjei Vesaasia (1897-1970) on kutsuttu Norjan sotien jälkeisen kirjallisuuden tärkeimmäksi hahmoksi. Hän oli laajasti palkittu (mm. Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinto) ja oli ilmeisesti myös vahva Nobel-ehdokas vähän ennen kuolemaansa. Hänen kuuluisin kirjansa on ”Jäälinna”, joka on ehdottomasti lukemisen arvoinen kaunis, psykologinen ja mystinenkin tarina. Norjassa on jaettu vuodesta 1964 lähtien vuosittain ”Tarjei Vesaas debutantpris”-palkinto vuoden parhaalle esikoiselle. Myös Vesaasin vaimon Halldis Vesaas oli tuottoisa kirjailija. Vesaasista olen kirjoittanut täällä ja täällä.
*Herbjørg Wassmo (1942) on myös yksi näitä Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla palkittuja kirjailijoita (joka toinen näistä taitaa olla). Hänen tunnetuin kirjansa on luultavasti ”Dinan kirja”, josta on tehty suosittu elokuvakin. Leffan olen nähnyt, kirjan lukenut suunnilleen puoleen väliin, siellä se odottaa yöpöydällä kasassa muiden keskeneräisten kanssa... Uusin suomennos on ”Lasi maitoa, kiitos”, joka kertoo nuoresta liettualaistytöstä seksiorjana Norjassa .
*Hanne Ørstavik (1969) on ahkerasti palkittu Pohjois-Norjalainen kirjailija, joka tuntuu keskittyvät erityisesti ahdistaviin aihisiin. Itse olen lukenut vain romaanin ”Rakkaus”, joka kyllä pisti itkettämään kerotessaan heitteille jätetystä pienestä pojasta. Uusin suomennos kertoo nuoresta papista, joka joutuu lohduttamaan kyläyhteisöä nuoren naisen itsemurhan jälkeen. Ei siis kovin hilpeitä aiheita, mutta ehdottomasti lukemisen arvoista! Ørstavikista olen kirjoittanut aikaisemmin täällä.
DEKKARISTIT:
Norjalaisia dekkareita
*Kjell Ola Dahlin (1958) kirja odottaa hyllyssäni, mutta vielä en ole sitä lukenut. (Muutama vuosi sitten tyttäreni muuten repi kirjan viimeisen sivun pois. Ei niin tehdä, jos kyseessä on dekkari! No, löysin sivun onneksi ja teippasin sen talteen.) Juu, tämän enempää en osaa tästä dekkaristista kertoa paitsi, että palkinto vuoden parhaasta rikosromaanista on miehelle aikoinaan tullut.
*Karin Fossum (1954) sai 2000 Suomen dekkariseuran kunniakirjan ja on monien muidenkin tahojen arvostama ja palkitsema rikoskirjailija. Itse olen lukenut Fossumilta dekkarin "Rakas Poona", jolla oli kyllä hetkensä, mutta joka ei kokonaisuutena täysin vakuuttanut. Vuonna 2008 Norjan teattereissa pyöri Fossumin kirjaan ”De Gales Hus” perustuva elokuva. Fossumista olen kirjoittanut täällä.
*Monilla norjalaisilla nykykirjailijoilla on mielenkiintoinen tausta. Esimerkiksi suosittu dekkaristi Anne Holt (1958) on Norjan entinen oikeusministeri. Holt on täällä hyvin suosittu ja ilmeisesti melkoisen tunnettu siellä Suomessakin. Minua Holt ei kuitenkaan vakuuttanut. Vaikka häntä kutsutaan feministiseksi rikoskirjailijaksi on esimerkiksi ruotsalainen Liza Marklund mielestäni samassa lajissa paljon parempi. Kuten monet muutkin rikoskirjailijat tänä päivänä keskittyy Holtkin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Vuonna 2009 nousi Norjassa kohu, kun aikaisemmin arvostettuna pidetty ”Fritt Ord” (”Vapaa sana”) -palkinto annettiin yllättäen erittäin homovastaiselle taholle. Avoimesti homoseksuaali Anne Holt otti osaa tapauksen synnyttäneeseen keskusteluun ja julkaisi vuotta myöhemmin kirjan "Kasvoton tuomio", jonka teemana ovat homoihin kohdistuvat viharikokset. Holtista olen kirjoittanut aikaisemmin täällä ja täällä.
*Unni Lindelliä(kään) (1957) en ole vielä lukenut, mutta hän on suomeksikin käännetty erittäin suosittu ja tuottelias (lähes 50 kirjaa) rikoskirjailija, joka on kirjoittanut myös useita lastenkirjoja.
*Jo Nesbø (1960) on oma suosikkidekkaristini. Ennen kirjailijan uraansa oli Nesbø sekä suosittu rock-muusikko että pörssimeklari. Nykyisin hän taitaa olla jonkinlainen seksisymbooli ja Norjan palvotuimpia (ja palkittuja) kirjailijoita sekä muutenkin sympaattisen miehen maineessa (lahjoitti mm. yhden kirjansa tuotot lasten lukutaitokampanjaan). Nesbøn rikosromaanien päähenkilö on klassistakin klassisempi viinaan menevä yksinäinen poliisi-reppana Harry Hole, mutta kirjat ovat kliseisyydestään huolimatta erittäin viihdyttäviä ja koukuttavia ja kuten niin monet dekkarit nykyisin, käsittelevät nämäkin monia yhteiskunnallisia ongelmia. Koska tarinat myös tapahtuvat Oslon keskustassa, saan täällä asuvana miljöön kuvauksestakin pieniä kiksejä. Nesbø on kirjoittanut myös lastenkirjoja, joista suosituin taitaa olla ”Tohtori Proktorin pierupulveri”. Nesbøstä olen kirjoittanut aikaisemmin täällä, täällä, täällä ja täällä.
*Kim Smågeakin (1945) on käännetty suomeksi. Itse olen lukenut naiselta yhden dekkarin, josta en kyllä täysin vakuuttunut. Olen kirjoittanut Smågesta aikaisemmin täällä.
*Myös Gunnar Staalesen (1947) on näitä n. 50 kirjaa julkaisseita supertuotteliaita dekkaristeja. Hän on kirjoittanut myös paljon teatterille ja radiolle.
NÄYTELMÄKIRJAILIJAT:
Holbergin patsas Kansallisteatterin kupeessa
Ibsenin patsas saman Kansallisteatterin edessä
Ibsen-päiväkirjani ja Nemi-lehdessä julkaistu Ibsen-paperinukke
*Kaikista suomentamatta jätetyistä norjalaisista kirjailijoista harmittaa itseäni eniten se, ettei kukaan ole kääntänyt meille Jon Fossea (1959). Fosse on keskittynyt erityisesti näytelmien kirjoittamiseen, mutta on julkaissut myös paljon proosaa, runoja, lastenkirjoja sekä esseitä. Fossea on käännetty yli 40 kielelle, mutta niin vaan suomi on jäänyt välistä, kenties siksi, että Fosse kirjoittaa nynorskiksi. Mainetta ja palkintojakin on riittänyt ja Norjan lisäksi myös monissa muissa maissa on Fosse erittäin arvostettu näytelmäkirjailija. Jossain vaiheessa hän oli Euroopan suosituin, kun näytelmät pyörivät lakkaamatta jossakin päin maailmaa. Joku onkin lohkaissut, että Fosse on ”parasta mitä Norjalle on tapahtunut sitten Ibsenin.” Myös Suomessa on esitetty hänen näytelmiään jonkin verran, en sitten tiedä kuka ne on suomentanut, kenties ohjaajat itse. Olen lukenut Fossea itse vain hiukan, koska nynorsk ei ole omia vahvoja puoliani, mutta lukemani perusteella Fosse on hyvin mielenkiintoinen, minimalistinen ja hieman absurdi (vai johtuuko tämä vain kielivaikeuksistani?). Fossea onkin verrattu mm. Samuel Beckettiin.
*Ludvig Holberg (1684-1754) oli esseisti ja filosofi, mutta ennen kaikkea yksi Norjan tunnetuimpia näytelmäkirjailijoita. Ja Tanskan. Mies syntyi Norjassa, mutta asui pitkään Tanskassa ja ilmeisesti edelleen kumpikin kansa kutsuu häntä omakseen. Holbergiä pidetään modernin norjalaisen / tanskalaisen kirjallisuuden perustajana ja erityisen tunnettu hän on näytelmistään. Tiedättekö muuten mistä Suomessakin käytetty sanonta ”Miksi Jeppe juo?” tulee? No, Holbergin ”Jeppe”-nimisestä näytelmästä tietenkin! Kävin vuonna 2008 katsomassa sen Norjan kansallisteatterissa ja yritin sitä ennen lukea näytelmänkin, mutta sen verran vanhanaikaista tuo ”moderni” teksti oli, ettei norjalainen miehenikään tunnistanut kaikkia sanoja. ”Jeppe” on siis komedia, joka kertoo juoposta, jonka kustannuksella rikas mies päättää pilailla. Kun juopporetku sammuu katuojaan, kuljettaa kroisos tämän kotiinsa ja Jepen herätessä käyttäytyy kuin tämä olisikin oikeasti rikas ja kroisos itse tämän palvelija. Tätä leikkiä jatketaan siihen asti, että Jeppe taas sammuu, jolloin rikas mies kuljettaa hänet takaisin katuojaan. Tuo lentävä lause taas tulee Jepen pitkästä monologista, jossa tämä tilittää syitä sille miksi hän juo.
*Jos minun tulisi valita vain yksi norjalainen kirjailija, johon kaikkien pitäisi tutustua, olisi tämä ehdottomasti Henrik Ibsen. Hän ei todellakaan ole klassikko turhan tähden. Ibsenin filosofiset ja tarkkanäköiset näytelmät ovat hienoja luettuina sellaisenaan, mutta tietenkin parhaita nähtyinä teatterissa, hyvän näyttelijätyön parissa. Hienon "Nukkekodin" tuntevat tietenkin kaikki, mutta sen lisäksi myös useat muut näytelmät, kuten ”Rosmersholma”, ”Villisorsa”, ”Hedda Gabler” tai ”Peer Gynt” kannattaa lukea! ”Villisorsan” klassisessa lainauksessa sanotaan, että jos otat ihmiseltä pois hänen elämänvalheensa, tulee hänestä onneton. Tämän teeman ympärillä monet näytelmistä pyörivätkin. Ihmisten erilaiset elämänvalheet ja niistä seuraavat onnettomuudet järisyttävät ja aina jostakin löytyy uhri (yleensä nainen tai lapsi), joka joutuu maksamaan kovan hinnan hienostelevien ja ylimielisten miesten päälle päsmäröinnistä. Näytelmät lähtevät liikkeelle hyvin tavallisista elämäntilanteista, mutta käsittelevät samalla suuria filosofisia kysymyksiä: Miten elää rehellisesti? Kuinka olla tuhoamatta toisia? Miksi hyvää tarkoittavat usein aiheuttavat pahaa? Näytelmien ohella Ibsen julkaisi myös yhden runokokoelman, jonka runoista erityisesti "Terje Vigend" on noussut klassikoksi Jos joskus pystyisin, niin Ibseniä haluaisin opiskella enemmänkin. Oslon yliopistossa onkin oma ”Ibsen-studies” -tiedekuntansa, jonne haaveilen joskus päätyväni. Vuonna 2006 vietettiin Norjassa suurta Ibsen-juhlavuotta, kun miehen kuolemasta tuli kuluneeksi sata vuotta. Kansallisteatterissa taas järjestetään kansainvälinen Ibsen-festivaali joka toinen vuosi. Oslon keskustassa sijaitsee suloinen Ibsen-museo, josta voi ostaa erilaista Ibsen-krääsää, kuten päiväkirjoja sekä Ibsen-sitaateilla koristeltuja kyniä. Niin ja Oslon pääkatu Karl Johan gatehan on päällystetty noilla samoilla sitaateilla. Täällä Ibsen on siis edelleen erittäin hip ja pop ja mielestäni ansaitsee ollakin! Ibsen.net ja Explore Ibsen ovat aarrearkkuja kaikille Ibsen-faneille. Täällä blogissanikin on Ibsenille pyhitetty oma osio, joten jos miehen tekstit kiinnostavat, klikkaapa itsesi tänne.
RUNOILIJAT:
Levyllinen Bjørneboeta
*Jens Bjørneboeta (1920-1976) pidetään yleisesti yhtenä Norjan tärkeimmistä kirjailijoista. Hän oli näkyvä hahmo kulttuurikentällä ja kirjoitti paljon proosaa, runoja, näytelmiä ja esseitä. Kuuluisimpia teoksia on mm. romaani ”Jonas”, joka käsittelee koulumaailman julmuutta ja vaihtoehtoista pedagogiikkaa. Mieheni eräs rakkaimpia LP-levyjä on äänite, jossa Bjørneboe itse lukee omia runojaan. Koska norjalainen kirjallisuuden kenttä näyttää olevan loppujen lopuksi melko pieni ja sisäsiittoinen (jokainen on jonkun vaimo, ystävä tai lapsi) on myös Bjørneboella suhteensa, hän oli toisen suositun kirjailijan André Bjerken serkku. Bjørneboe kärsi koko ikänsä masennuksesta ja hyvin nuoresta iästä lähtien myös alkoholismista ja teki lopulta itsemurhan. Bjørneboeta löytyy myös suomeksi käännettynä ja hänestä olen kirjoittanut aikaisemmin täällä.
*Arne Garborg (1851-1924) kirjoitti useammankin romaanin, mutta itse olen tutustunut vain hänen ”Haugtussa”-nimiseen runokokoelmaansa, jonka Edvard Grieg on säveltänyt myös laulusarjaksi. Mieheni pitää tuosta runosta ja sävellyksestä niin paljon, että tyttäremme toinen nimikin on valittu runossa seikkailevan maagisia kykyjä omaavan paimentytön mukaan. Ja kyllähän se kaunis onkin, sekä runo että laulusarja. (Ja itse nimi ja tyttökin tietysti.) Garborgia on aikoinaan käännetty myös suomeksi.
*Rolf Jacobsen (1907-1994) oli norjalaisen runouden ensimmäisiä modernisteja. Hän käsitteli töissään paljon teknologian ja luonnon vastakkainasettelua ja häntä kutsuttiinkin Norjan ”Vihreäksi runoilijaksi”. Käännetty yli 20 kielelle, mutta ei suomeksi. Jacobsenista olen kirjoittanut täällä.
*Myöskään Jan Erik Voldia (1939) ei ole käännetty suomeksi, mutta hän on eräs Norjan tuotteliaimpia ja tunnetuimpia runoilijoita (kirjoittanut myös proosaa, esseitä, kuunnelmia jne.)
SARJAKUVAT:
Nielsenin sarjakuvia
Nielsenin sarjakuvia elokuvan muodossa
Nemi ja Pondus
*Louise Mastersonin (oikealta nimeltään Kjell Halbing, 1934-2004) ”Morgan Kane” –sarjakuvat ovat myyneet yli 20 miljoonaa kappaletta ympäri maailman.
*Lisa Myhren (1975) ”Nemi” on Suomessakin niin suosittu, ettei se paljon esittelyjä kaipaa. Pidän itsekin kovasti. Myhrestä olen aikaisemmin kirjoittanut täällä.
*Grete Nestor (1968) & Norunn Blichfeldt Schjevven aloittivat ”Zofies verden” -sarjakuvansa parin kuukauden projektina, mutta päätyivät supersuosituiksi ja kokopäiväisiksi sarjakuvataiteilijoiksi. Kuvituksena taiteilijat käyttävät vanhoja 50-lukuhenkisiä sarjakuvia tyyliin ”Rip Kirby” ja ”Juliet Jones”, mutta kirjoittavat puhekupliin uuden dialogin, joka on yleensä jotakin törkeää, ironista, häpeilemätöntä ja hillittömän hauskaa. Voin hyvin kuvitella, että tämä sarjakuva iskisi suomalaisiinkin, jos se käännettäisiin.
*Christopher Nielsen (1963) on mieheni lempisarjakuvataiteilijoita. Minuun Nielsen ei täysin itke. Ehkä aavistuksen verran liian robertcrumbmainen makuuni, siis kaikki se naiminen ja holtiton meno. Mutta on osa sarjakuvista toki hyviäkin. Nielsenin hahmoihin perustuu myös Suomessakin levityksessä ollut huumeriippuvaisesta sirkusnorsusta kertova animaatioelokuva ”Free Jimmy”. Se oli ainakin hauska, suosittelen!
*John Arne Sæteøy (1965), taiteilijanimeltään Jason, on eräs lempisarjakuvataiteilijoitani. Häntä on käännetty suomeksikin, tosin monet stripeistä eivät käännöstä edes kaipaa, koska niissä ei juurikaan puhuta. Osa Jasonin töistä on vain hassuja ja vitsikkäitä, mutta omia suosikkejani ovat pitkät filosofiset tarinat, joissa käsitellään usein kuolemaa, lapsuutta, yksinäisyyttä tai aikamatkailua. Melko usein tarinat täytyy lukea pariin kertaan ennen kuin ymmärtää mitä niissä todella tapahtui. Jasonista olen kirjoittanut täällä ja täällä.
*Frode Øverlin piirtämä ”Pondus” on tällä hetkellä Norjan kenties suosituin sarjakuvahahmo. Kaljaa juova jalkapallohullu on sympaattinen ja hauskakin, mutta ehkä hieman liian äijämäinen omaan makuuni. Sarja ilmestyy nykyisin myös Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla nimellä "Julle".
FILOSOFIT:
*Vuoden alussa kuollut Arne Næss (1912-2009) oli Norjan tärkein filosofi ja syväekologia-termin sekä -liikkeen isä. Næss aloitti kielifilosofian ja tieteenfilosofian piirissä, mutta keskittyi lopulta erityisesti ympäristöfilosofiaan. Häneen syvästi vaikuttaneita filosofeja olivat mm. Spinoza ja Gandhi sekä toisaalta buddhalainen uskonto. Rachel Carsonin kirja ”Hiljainen kevät” oli hänelle myös tärkeä. Næssin omia pääteoksia olivat kielifilosofinen "Interpretation and Preciseness" sekä ”Ekologia, yhteiskunta ja elämäntapa” vuodelta 1973. Næss oli paitsi teoreettinen myös hyvin käytännöllinen filosofi ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka otti osaa mielenosoituksiin ja omaksui käyttöönsä gandhilaisen väkivallattoman vastarinnan. Næss oli aikoinaan myös Norjan Vihreän puolueen ehdokkaana. Næss harrasti myös vuorikiipeilyä. Täältä voi muuten lukea Jens Bjørneboen hauskan ja hyytävän kertomuksen siitä kuinka hän ja Arne Næss ”valloittivat” NATOn tukikohdan (englanniksi).
*Peter Wessel Zapffe (1899-1990) on mielenkiintoinen tapaus. Pääteoksessaan ”Om det tragiske” mies esittelee perusajatuksensa. Zapffen pessimistisen, mutta mielestäni myös hyvin sympaattisen teorian mukaan ihmiskunnan perusongelma on se, että me olemme syntyneet maailmaan varustettuina ylikehittyneillä kyvyillä. Ymmärrys ja itsetietoisuus eivät yksinkertaisesti sovi luontoon. Ihmisen mieli vaatii oikeutusta ja maailmanselityksiä, mutta luonto ei voi meille tällaisia tarjota. Sen sijaan, että keskittyisimme elämäämme ihmisinä, me haluamme tietää mikä on elämän tarkoitus tai mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Zapffen mukaan on tragedia, että ihmiset käyttävät valtaosan ajastaan yrittämällä olla jotakin muuta kuin ihmisiä. Ihmisyys sinänsä on tämän vuoksi paradoksi. Itse ainakin aion tutustua Zapffen ajatuksiin tarkemminkin, vaikkei miestä valitettavasti ole suomennettu lainkaan.
LOPUKSI:
Lopuksi on pakko kiittää vielä kääntäjiä. Ainakin Tuula Tuuva, Outi Menna, Tarja Teva, Katriina Savolainen, Viljo Kiuru sekä Katriina Huttunen ovat suomentaneet kiitettävän määrän norjalaista kirjallisuutta luettavaksemme. Tusen takk!
