Nyt se on sitten kuunneltu se Eppu Nuotion Pii Marin -sarjan toinen osa. "Koston" saa tosiaan kuunnella ilmaiseksi Kotilieden sivuilta. Tykkäsin kirjailijan omasta äänestä ja kuuntelisin sarjan muitakin osia mielelläni äänikirjoina. Ongelmaksi muodostui ainoastaan se, että tarina oli saatava loppuun ennen nukahtamista ja kun kuuntelin kirjaa yömyöhään sängyssä maatessani nukahdin sitten kuitenkin ja loppu piti kuunnella uudelleen, että tajusin mitä siinä oikeastaan tapahtui. Kun lukee sängyssä kirjaa, niin nukahtaessa kirja jää auki siltä kohtaa mihin nukahti, mutta äänikirja se mennä puksuttaa eteen päin.

Tarinana tämä "Kosto" ei ollut mielestäni ihan yhtä hyvä kuin "Musta". Ehkä siksi, että tässä kirjassa murha tapahtui Big Brother-talossa ja itse en ole koskaan katsonut yhtään jaksoa suomalaisesta Big Brotherista. (Englantilaista versiota olen joskus nähnyt muutaman minuutin.) Aihepiiri ei siis kiinnostanut itseäni yhtään. Sitä paitsi kirjassa esiintyvä sekopäinen nettikirjoittelija toi mieleen viime kesän massamurhat täällä Norjassa ja alkoi siksi ahdistaa vähän liikaakin. Näiden sarjan ensimmäisten kirjojen jälkeen on kuitenkin selvää, että Nuotio haluaa kirjoittaa ennen kaikkea ajankohtaisista teemoista. Niinhän monet muukin dekkarit nykyisin. Ja tottahan se on, että Big Brother-talo on periaatteessa loistava paikka murhalle, todellinen suljettu Idän pikajuna. Mutta en vaan silti innostunut.

Myös siinä Nuotio jatkaa muiden dekkaristien linjalla, että päähenkilöllä menee koko ajan vähän kehnosti tai ainakin hän on melkoisen hermoraunio. Tästä olen muistaakseni kirjoittanut täällä joskus aikaisemminkin, mutta en nyt jaksa kaivaa esiin vanhaa kirjoitusta. Mutta siis, miksi kaikkien dekkareiden päähenkilöt ovat aina niin kovin surullisia, traumatisoituneita, alkoholisteja, eronneita tai muuten vaan sekaisin? No, kai se olevinaan tuo kirjaan lisää syvyyttä. Enpä tiedä.

Eli tämä kirja ei vakuuttanut niin paljon kuin tuo sarjan ensimmäinen osa, mutta toisaalta se sai silti koukuttumaan sarjaan lisää. Sitä paitsi joku jossain (?) kehui, että sarjan kirjat paranevat loppua kohden. (Pakko uskoa, kun on noin luotettava lähdekin.) Että ei se sitten kai kuitenkaan ihan kehno kirja ollut.