Norjassa asuessani olen innostunut vertailemaan saman kirjan käännöksiä eri kielille. Meiltä löytyy esimerkiksi useita alunperin ruotsalaisia lastenkirjoja sekä suomeksi että norjaksi käännettyinä. Usein käännökset ovat hyvin samanlaisia, mutta toisinaan niissä on yllättävänkin suuri eroja. Yksi omituisuus oli esimerkiksi eräs Lotta-kirja, jonka norjalaisessa versiossa mainittiin pariinkin otteeseen, että tällä tiellä saa ajaa pyörällä, koska tiellä ei ole autoja. Suomalaisessa käännöksessä ei autoja mainittu millään lailla. Jäin miettimään olisiko norjalaiseen versioon lisätty autovaroitukset jälkeenpäin vai löytyivätkö ne tosiaan Astrid Lindgrenin alkuperäisistä kirjoista, mutta oli jätetty suomennoksesta pois.

Vielä hauskempaa on päästä vertailemaan saman kirjan eri suomenoksia. Esimerkiksi kirjoissa "Hanhiemon iloinen lipas" sekä "Pullero Pallero ja muita loruja" on molemmissa suomennettu vanhoja englantilaisia loruklassikoita. Hanhiemo on tunnetusti Kirsi Kunnaksen suomentama, Pullero Pallero taas Panu Pekkasen. Kunnas ei esittelyjä kaipaa. Olen jo monta kertaa hehkuttanut häntä täällä blogissani ja kertonut, että minulle Kunnas on yksi elämäni tärkeimpiä kirjailijoita. Panu Pekkasesta voidaan kertoa ainakin sen verran, että hän on ollut mukana kääntämässä J.R.R.Tolkienin kirjojen runoja. Nuo Tolkienin runot ovatkin aivan järkyttävän ihania, joten selvästi myös Pekkanen on erittäin taitava suomentaja.

Näissä kahdessa lastenkirjassa ei suinakaan ole pelkästään samoja loruja, mutta silti yhteisiäkin löytyy melkoisesti. Esimerkiksi tämä klassikko:

 

Oli eukolla muutamalla

kenkä talonaan

ja lapsia sellainen liuta,

ettei ehtinyt laskemaan.

Hän antoi lapsille lientä,

vaan leipää yhtään ei,

hän piiskasi hyvin ne kaikki

ja sitten maata vei.

(Pekkanen)

 

Kenkätalossa asui eukko,

jolla oli sata lasta

ja elämä puuhakasta:

kolme jyvää hän veteen heitti

ja hyvää velliä keitti.

Sitten hän lapsensa syötti ja niisti,

piiskasi, pesi ja siisti

kunkin vuorollaan 

ja pani nukkumaan.

(Kunnas)

 

Vaikea sanoa kummasta suomennoksesta pidän enemmän. Molemmat riimittyvät mielestäni hienosti ja rullaavat eteenpäin sujuvasti.

Tyyris Tyllerö/Pullero Pallero -loruissa sen sijaan Pekkanen on mielestäni onnistunut vähän paremmin, vaikka toisaalta Tyyris Tyllerö kuulostaakin nimenä paremmalta kuin Pullero Pallero:

 

Pullero Pallero aidalla kökötti,

Pullero Pallero maahan mätkähti,

eikä ratsut kuninkaan,

eikä miehet kuninkaan

saaneet Pulleroa ehjäksi uudestaan.

(Pekkanen)

 

Tyyris Tyllerö muurille kipusi.

Tyyris Tyllerö muurilta lipesi.

Eikä Tyyristä Tylleröä milloinkaan

voi kukaan parantaa.

(Kunnas)

 

Myös tässä vänkyrän miehen runossa Pekkasen suomennus on mielestäni hauskempi:

 

Oli väärän vänkyrä mies,

kävi virstan väärää hän

ja väärän lantin löysi

luota veräjän vänkyrän.

Hän osti vänkyrän kissan,

se vänkyrän hiiren sai,

ja väärän vänkyrä talo

oli asunto totta kai.

(Pekkanen)

 

Oli kerran väärä mies, ja väärä oli kulkutie.

Mies löysi väärän markan väärän koivun juurelta.

Hän osti väärän kissan, joka väärän hiiren vie.

Ja he kaikki asuvat yhdessä, aivan väärässä talossa.

(Kunnas)

 

Vaikka hienojahan nämä käännökset ovat kaikki. Siksi tällainen vertailu onkin niin hauskaa, kun voi nähdä miten kivoja versioita samasta lorusta saa. Niin samanlaisia ja silti erilaisia. Vaikea näistä on löytää objektiivisesti "parempaa" suomennosta, kyse on makuasioista ja ehkä ennen kaikkea siitä kumpaa versiota itse kuuli lapsena useammin.

Neiti Nupponen/Pikku Elli -loruissa tykkäänkin itse enemmän tuosta Kunnaksen Elli-versiosta, ehkä vain siksi, että höpötin sitä niin usein omalle Elli-siskolleni:

 

Neiti Nupponen

sylissä kupponen

söi mättäällä viiliänsä,

vaan siihen paikkaan juuri

tuli hämähäkki suuri,

ja hän juoksi pois hädissänsä.

(Pekkanen)

 

Näetkös pikku Elliä:

hän syö kauravelliä

ja ihan yht'äkkiä

pelästyy hämähäkkiä,

jolla oli pelkästään

ikävä olla yksinään

ja siksi tuli katsomaan

mitä söi Elli tuolillaan.

(Kunnas)

 

Niin tai näin molemmat kokoelmat ovat täynnä hienosti käännettyjä klassikkoloruja, joiden alkuperäisillä englantilaisilla versioilla ei ole ketään erityistä kirjoittajaa. Lorut on koottu kirjaksi alunperin 1700-luvulla ja niistä luultavasti löytyy monia erilaisia versioita myös englannin kielellä. Kaikki nämä runot jäävät helposti mieleen ja ovat ainakin meidän perheessämme sellaisia, joita tulee höpöteltyä milloin vain arjen lomassa. Rakkain klassikko on tietenkin possu-loru, jota lausutaan lapsen varpaita laskettaessa. Tästä osaan itse ulkoa kolme erilaista versiota, tuon viimeisen version suomentajaa en edes tiedä. Mahtaako joku osata vielä neljännenkin version samasta lorusta?:

 

Tämä pikku possu meni torille,

tämä pikku possu jäi kotiin vaan,

tämä pikku possu sai paistia,

ja tämä pikku possu ei saanutkaan,

ja tämä pikku possu vinkui ii-ii-ii

koko ajan kotimatkallaan.

(Pekkanen)

 

Tämä pieni possu meni

ostamaan ruokaa.

Tämä pieni possu sanoi:

"Syökää ja juokaa!"

Tämä pieni possu huusi:

"Perunoita tuokaa!"

Tämä pieni possu

nälissänsä huokaa.

Tämä pieni possu 

itkee suruisasti:

ui ui ui

koko matkan

kotiin asti.

(Kunnas)

 

Tämä pikku possu lähti markkinoille,

tämä pikku possu kotiin jäädä sai,

tämä pikku possu kävi aterialle,

tämä pikku possu ihan ilman jäi.

Ja tämä pikku possu huusi "Apua!

Eksyn enkä löydä enää kotia!"

(Suomentaja itselleni tuntematon)