Tässäpä juttu sarjassamme "Aion kirjoittaa tästä artikkelista vielä tosi hyvän referaatin blogiini, mutta sitten unohdankin koko jutun ja hävitän lehden". Viime naistenpäivän aikoihin (juu, siitä on jo muutama kuukausi…) norjalaisessa Dagsavisen lehdessä oli monen aukeaman haastattelu Märta Tikkasesta, otsikolla "Kuningatar Märta". Haastattelu oli aivan mahtava ja tarkoituksenani oli referoida se tänne kokonaisuudessaan, mutta sitten hävitin vahingossa lehden ja… no niin. Mitähän siinä silloin aikoinaan luki? No, sen nyt ainakin muistan, että haastattelun pääpaino oli Märta Tikkasen feminismissä ja siinä millaisena ikonina häntä muissa Pohjoismaissa pidetään. Siis muissa, paitsi Suomessa. Artikkelissa hämmästeltiin rivien välissä sitä, ettemme me suomalaiset ole ylpeämpiä Tikkasestamme. Ruotsissa ja Norjassa häntä kunnioitetaan feministi-ikonina, Suomessa ei niinkään.

Tänne Norjaan muutettuani olen muuten entistä enemmän tajunnut miten omituinen suhde suomalaisilla on feminismiin. Suomessa on ihan hyväksyttyä aloittaa lause: "En ole mikään feministi, mutta…" Puhuin kerran asiasta norjalaisten miespuolisten ystävieni kanssa. Kerroin, että Suomessa on monia, jotka ihan oikeasti inhoavat feministejä. Miehiä alkoi naurattaa eivätkä he oikein ymmärtäneet, että miten niin, että mitä inhottavaa feministeissä voisi olla? No niinpä. 

Tämän Märta Tikkasen haastattelun jälkeen tuli kyllä ylpeä olo. On meillä vaan hienoja naisia siellä Suomessa!

 

("Majakka")

 

 

Toinen suomalainen nainen, johon Norja on hulluna on tietenkin Sofi Oksanen. Viimeisimpien kirjamessujen katumainoksessakin Oksasen nimi oli siellä ensimmäisten joukossa, oikein isoilla kirjaimilla. Törmäsin siihen joka aamu työmatkalla ainakin parin viikon ajan. Ja lehdissä oli myös isot jutut, totta kai.

 

 

Otsikossa kerrotaan, että Oksanen antaa äänen vähemmistölle, mutta heti haastattelun alussa Oksanen itse sanoo, että on ylimielistä väittää antavansa ääneen jollekulle, sillä kyllä meillä kaikilla on jo valmiiksi oma äänemme. Lainauksen vapaa suomennos: "Minulle kirjailijana on kiinnostavampaa kirjoittaa ihmisistä, joista emme ole jo lukeneet satoja kirjoja. Ja tärkeämpää."

Tällä kertaa Oksanen oli Norjassa markkinoimassa kirjaansa "Baby Jane", joka Dagsavisen mukaan kertoo "paniikkihäiriöistä Helsingin homoskenessä". Se käännettiin siis norjaksi vasta "Puhdistuksen" vanavedessä. "Stalinin lehmät" tosin oli käännetty jo aikoja sitten.

 

 

Oksanen kertoo siitä kuinka Suomessa mielenterveyspalveluita on ajettu alas jo 1990-luvulta lähtien ja puhuu sen mahdollisista seurauksista, esimerkiksi kouluammuskeluista. Hän puhuu myös Oslossa heinäkuussa tapahtuneesta tragediasta ja Jussi Halla-ahosta hallintovaliokunnan puheenjohtajana. Kuinka on mahdollista, että Suomessa päävastuu maahanmuuttokysymyksistä on annettu rasistille? (No niinpä…) Kiinnostava haastattelu tämäkin, vaikkei se tuonut itselleni juuri mitään uutta. Jotenkin nämä suomalaisten kirjailijoiden haastattelut norjalaisissa lehdissä ilahduttavat kuitenkin joka kerta. Muita isoja nimiä täällä ovat ainakin Arto Paasilinna, Monika Fagerholm, Kjell Westö ja Kari Hotakinenkin jossain määrin. Ja tietysti Tove Jansson.

 

(Pakko muuten laittaa tähän yhteyteen vielä yksi valokuva ja lainaus. Dagsavisen haastatteli muutama viikko sitten ihanaa Neil Gaimania, joka sanoi: "Minä ikävöin Norjaa. Ikävöin Ruotsia. Jostain syystä en ikävöi Tanskaa, mutta Norja on fantastinen."

Pöh, mies ei edes mainitse Suomea! )