...no en sentään, mutta lastenkirja-postaukset selvästi lisääntyvät täällä hälyyttävää vauhtia. Muistutan siis vielä, että mielestäni aikuistenkin kannattaa lukea lastenkirjoja. Ne auttavat rentoutumisessa varmasti ainakin yhtä hyvin kuin jooga. Jos omia lapsia ei ole niin lainaa naapurin tenavia.

 

(Tällaisesta tarpeeksi matalasta hyllystä on lapsen helppo levittää kirjat lattialle valoakin nopeammin.)

 

Tällä hetkellä tyttäreni suurimpia suosikkeja ovat kirjat, joiden sivuilta voi etsiä tiettyä toistuvaa kuvaa. Esimerkiksi mainion "Bø og Bæ får besøk"-kirjan lähes jokaisella aukeamalla näkyy kissa tai vähintäänkin kissan häntä. Noita häntiä tyttö vahtaa ja osoittaa niitä sitten ylpeänä ja huudahtaa "dää!" (Siis "der", "tuossa", norjaksi. Tarhaan mentyään tyttö on ryhtynyt puhunut norjaa enemmän kuin suomea. Taas äidille yksi syy lukea lisää lastenkirjoja suomeksi.) 

 

Toinen samanlainen on vanha klassikko "Puhku, pieni punainen hinaaja", jonka jokaiselta sivulta voi etsiä, no, pientä punaista hinaajaa.

 

Tyttö pitää myös "Jussi"-kirjoista vaikkei vielä niiden huumoria oikein ymmärräkään. "Jussi"-kirjathan ovat aivan hillittömän hassuja ja saavat kenet tahansa nelivuotiaan lapsen kikattamaan niin, että tämä pissaa housuunsa. Oman lapseni huumorintaju ei ole kehittynyt vielä aivan Jussi-tasolle, mutta kyllä hänkin vähän hymyilee epävarmasti, kun kaniini pukee kalsarit päähänsä. ("Jussi" on muuten "Ludde" norjaksi. Tämän kirjan ostin lapselle joululahjaksi jo silloin kun hän oli vielä mahassa. Ensimmäinen tyttärelle ostamani kirja siis.)

 

Omia suosikkejani ovat tällä hetkellä Marita Lindquistin, Tittamari Marttisen ja Anne Peltolan runokirjat "Iloinen lorutoukka" ja "Pikku poron päivä". Ainakin tuota lorutoukkaa on jaettu äitiyspakkauksessakin joskus. Tykkään kuvista ja runoista ja lapsikin tykkää. "Lorutoukassa" on jopa se kaiken kruunaava jokaisella sivulla toistuva pieni leppäkerttu, jota lapsi voi yrittää etsiä.

 

Uusimpia kirjojamme on "Maisa menee päiväkotiin", jonka avulla on hyvä käydä läpi päiväkodissa tapahtuneita asioita. Itseäni häiritsee kirjassa vain se, ettei Maisan vanhempia näytetä lainkaan. Hiiri-rukka ilmeisesti asuu yksin, mutta käy silti sentään päiväkodissa. No, lasta tällainen logiikka ei haittaa yhtään.

 

Viime lauantaina muuten kävimme tyttären kanssa kirjastossa. Lapsi meni sekaisin onnesta. Hän haki hyllystä kirjan, istui pöydän ääreen lukemaan sitä, selasi pari sivua ja lähti hakemaan uutta. Tätä jatkui jonkun aikaa, kunnes tyttö innostui juoksemaan ympäri lastenosastoa kiljuen ja kikattaen. Lopulta lapsi yritti kiivetä lainaustiskille, mutta kupsahti maahan ja kolautti päänsä. Retki päättyi siis kyyneliin, mutta sen verran riemuissaan tyttö reissusta silti oli, että taidamme piipahtaa kirjastossa ensi lauantainakin.

 

Nukutus

Nuku hillankukka

nuku naavatukka

nuku villatassu

nuku peikko hassu.

Nuku sydänkäpy

nuku satumarja.

Poimi yöstä pursut soiden,

metsään juokse ilakoiden.

Nuku varpu mustikan.

Löydät revontulen kirjavan.

(Tittamari Marttinen)