Olen sattuneesta syystä päättänyt luopua valtaosasta kirjojani. Olen jo aloittanut divari-kierrokset ja on hassua huomata kuinka reagoin, kun divarin myyjät arvioivat kirjojani. Tarvitseeko heidän välttämättä näyttää niin ylimielisiltä ja nirsoilta? Ja miten niin ette huoli tätä klassikkoa? Ok, ehkä siitä puuttuvat kannet ja sivut ovat tahmaiset, mutta se on aivan hillittömän hyvä kirja ja muutti aikoinaan elämäni! Joku toinen vielä kerran löytää sen täältä ja rakastuu siihen, uskokaa pois! Ai eikö? No en olisi sitä kyllä myynytkään!
Kirjat ovat kyllä henkilökohtaisia. Ymmärrän hyvin ihmisiä jotka eivät kirjoistaan luovu. Kirjat ja kirjahyllyt ovat niin kauniitakin. Mutta toisaalta suhteeni kirjastoihin on niin mutkaton, että jossain määrin koen myös kirjaston kirjat omikseni. Sieltä ne sitten löytää, jos taas haluaa niitä lukea. Ja jos joku vanha klassikko on jo kirjastostakin poistettu, niin netin kautta löytää nykyisin kaikkea. Säästän vain muutaman vuoden ja ostan sitten uudestaan sen hiirenkorville luetun tahmaisen klassikon lapsuudestani. Varmasti se löytyy jonkun toisen kirjahyllystä sitten siinä vaiheessa, jonkun sellaisen jonka myös täytyy päästä kirjoistaan eroon koska on muuttamassa maasta.
torstai, 17. toukokuu 2007
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.