TÄNÄÄN

Tänään on juuri oikea aika

muurahaisen lentää kuuhun

ja tehdä siellä semmoinen taika

että namusia sataa suuhun.

 

Mietin joskus, että jos autiolle saarelle saisi ottaa mukaan vain yhden kirjailijan tuotannon kenet minä mahtaisin ottaa mukaani. Luulen, että kyseeseen tulisivat vain Tove Jansson tai Kirsi Kunnas.

Kunnasta olen hehkutellut täällä blogissani aikaisemminkin, mutta kun joskus tuntuu, että mitkään sanat eivät riitä. Paitsi ehkä ne Kunnaksen omat. Kirsi Kunnas on vaikuttanut niin paljon ja niin monen suomalaisen lapsen elämään, että vain harva yltää samaan. Tuntuu ihan hassulta, että joskus on ollut olemassa aika, jolloin "Tiitiäisen satupuuta" ei oltu vielä julkaistu. Kirja tuntuu ainakin yhtä klassikolta kuin Raamattu. Ainahan ne ovat olleet olemassa, tiitiäiset, haitulat ja vanha Jaakko Vaakko Vesirotta (joka on -aivan totta- vanha hieno herkkä rotta...) Ja niinhän ne ovat olleetkin aina olemassa minun maailmassani. Voi lapsi-raukat, jotka syntyivät aikana ennen Kirsi Kunnasta! Mahtoi niillä olla ankea lapsuus.

Onneksi oma lapseni saa varmasti annoksensa Kunnasta ja Janssonia. Onneksi minäkin saan taas palata näihin runoihin. Elämä on itse asiassa aika kivaa!

(Niin ja jos saisin ottaa autiolle saarelle vain yhden kuvittajan kuvia niin silloin valitsisin tietenkin Maija Karman. Tai no ehkä Ilon Wiklandin, vaikea päättää.)

 

NUKU NUKU

Nuku nuku lapsikulta,

isäs menee metsään.

Hakee sieltä pupujussin,

pupun taskusta paperipussin

ja pussiin pannaan surut sulta.

Nuku nuku lapsi kulta,

äitis menee tarhaan.

Hakee siltä päkälampaan,

lampaan leuasta itkuhampaan

ja siihen pannaan itkut sulta.