Voi miten surullisia uutisia juuri kuulin. Kirsi Pihan Hesarin sivuilla pitämä Lukupiiri on tullut tiensä päähän! Olen itse seurannut Lukupiiriä alusta asti, toisinaan olen ottanut osaa keskusteluun tiiviisti, yleensä kuitenkin hieman harvemmin. Pihan Lukupiiri on ollut yksi vanhimpia ja aktiivisimpia suomalaisia kirjallisuusblogeja. Toki viime aikoina blogi on ollut rauhallisempi, mutta muistan hyvin kuinka pari vuotta sitten siellä kiehui ja sähisi ja keskustelu oli niin kiivasta, että sitä oli seurattava monta kertaa päivässä. 

Lukupiirin kautta Margaret Atwood vastasi MINUN esittämään kysymykseeni. Lukupiirin vuoksi päätin lukea Saramagoa. (Muistaako joku vielä Anssi Kela/Jose Saramago -kohun?) Ja pitkälti Lukupiirin ansiosta olen pysynyt täältä ulkomailta käsin jossain määrin kärryillä suomalaisessa kirjallisuudessa.

En usko, että toista samanlaista blogia syntyy. Hyviä ja aktiivisia kirjallisuusblogeja on toki monia muitakin, mutta Lukupiirillä oli kaksi suurta valttia. Ensimmäinen oli tietenkin sen sijainti Hesarin nettisivuilla. En usko, että mikään muu sivusto voisi saavuttaa samanlaista näkyvyyttä ja yhtä laajaa lukijakuntaa. Toinen, ehkä vielä suurempi syy on kuitenkin ollut itse Kirsi Piha. Hänen laaja lukeneisuutensa, mutta silti maanläheinen suhtatumisensa kirjallisuuteen sekä hänen ahkera päivitystahtinsa on sellaista mihin moni ei pysty. Kaikesta näki, että Piha kirjoitti blogiaan suurella rakkaudella ja innostuksella. Sana "amatööri" tulee latinan sanasta "rakastaa" ja on siis alunperin tarkoittanut ihmistä, joka rakastaa kohdettaan enemmän ja intohimoisemmin kuin ammattilainen. Juuri tällaista "amatöörimäisyyttä" Lukupiirissä on ollut ja uskon, etä juuri se on ollut sen suosion salaisuus. Meillä on toki Parnasso ja monien kirjailijoiden omia blogeja, mutta kyllä Lukupiirissä on ollut aivan oma charminsa.

Oma blogini täyttää pian viisi vuotta. Lukupiiri aloitti kolmisen kuukautta minun jälkeeni. Sen jälkeen kirjallisuusblogeja on syntynyt kuin sieniä sateella. En valitettavasti millään ehdi seurata niitä kaikkia säännöllisesti, vaikka uskon, että jostain tietokoneeni kirjanmerkeistä löytyy lähes jokainen suomalainen kirjablogi. Mutta monet hienot blogit ovat myös lopettaneet. Lukupiirin lisäksi myös Mari Paalosalo-Jussinmäen Kirjasieppo sekä Reetta Saineen Kirjaston antitäti hyssyttää pistivät tänä keväänä pillit pussiin. Vanhimmat tuntemani kirjallisuusblogit taitavatkin tällä hetkellä olla Anita Konkan blogi Sanat ja kuvat (Konkka aloitti nettipäiväkirjan jo vuonna 2002!) sekä vuodesta 2006 päivittyneet Salla Brunoun Sallan lukupäiväkirja ja Mette Södermanin Luetut 2006-2011. Näinhän täällä elämässä käy, mikään ei ole ikuista. Viisi vuotta on nettimaailmassa jo pitkä aika. Jos kirjablogin perustaminen onkin juuri nyt erityisen trendikästä niin toivon silti kovasti, ettei seuraava trendi olisi näiden blogien katoaminen. Minulla on jo monta rakasta ja tärkeää blogia, jotka toivottavasti eivät ole matkalla minnekään!

Kiitos kuitenkin Kirsi Pihalle vielä tätäkin kautta! Tämän on ollut hieno matka! Oikein hyvää tulevaa kirjakesää sinulle!