Muistin yhtäkkiä mistä Leena Rantanen on kotoisin...

16-vuotiaana löysin kirjakaupasta Seamus Heaneyn runokirjan "Ojanpiennarten kuningas". Heaney on irlantilainen Nobel-voittaja, jonka runot ovat aika hienoja kyllä. Varsinkin tämä yksi sykähdytti pientä teinisydäntäni, eikä ihme, sillä myös Amnesty Internationalin Irlannin osasto on 1985 julkaissut sen Kansalaisoikeuksien päivänä. Semmoinen hieno ja ylväs ja soma. Juu, ehkä ihan vähän pliisu, mutta niin kovin kaunis...


Omantunnon tasavallasta (From the Republic of Conscience)

I

Kun kone laskeutui omantunnon tasavaltaan
ja moottori seisahtui, oli niin hiljaista
että kuulin kuovin kiitoradan yltä.

Passeja tarkasti vanha mies
joka kaivoi lompakon kotikutoisen takkinsa taskusta
ja näytti minulle valokuvan vaaristani.

Naisvirkailija pyysi minua tullaamaan
perinteisten kuurien ja loitsujemme sanat
joilla parantaa mykkyys ja torjua paha silmä.

Ei kantajia. Ei tulkkia. Ei taksia.
Itse sai kantaa oman taakkansa ja hyvin pian
katosivat orastaneen etuoikeuden oireet.


II

Sumu on siellä pelätty enne mutta salamat
merkitsevät yleistä hyvää ja ukonilmalla
vanhemmat ripustavat kapalolapsia puihin.

Suola on siellä arvokas mineraali, syntymän
ja hautajaisten aikaan kuunnellaan näkinkenkiä.
Merivesi on kaikkien musteiden pigmentti ja perusta.

Heidän pyhä symbolinsa on tyylitelty vene.
Purjeena on korva, mastona kalteva kynä,
runko on suunmuotoinen, köli avoin silmä.

Kun kansanjohtajat vihitään virkaan
heidän täytyy vannoa totuttujen tapojen nimeen
ja hyvitää kyynelin röyhkeytensä hyväksyä virka-

ja vahvistaa uskonsa siihen, että kaikki elämä sai alkunsa
niiden kyynelten suolasta, jotka taivaanjumala itki
nähtyään unen jossa hän oli yksin iäti.


III

Jätin tuon nuivan tasavallan
kädet tyhjää täynnä, kun tullinainen väitti
että verotta sain viedä maasta vain itseni.

Vanha mies nousi ja tuijotti kasvojani
ja sanoi että niin hän virallisesti tunnusti
minut kahden maan kansalaiseksi.

Siksi hän toivoi että minä kotiin päästyäni
ymmärtäisin edustaa heitä
ja puhua heidän puolestaan omalla kielelläni.

Heidän lähetystöjään on kaikkialla, hän sanoi,
mutta ne toimivat itsenäisesti
eikä yksikään lähettiläs koskaan vapautuisi tehtävistään.


(suom. Jyrki Vainonen, joka on muuten suomentanut myös yhden suosikkinäytelmistäni, Peter Schafferin "Equus"-näytelmän. Sain vuosia sitten ystävältäni lahjaksi lipun Kansallisteatteriin. Ystävä oli nähnyt näytelmän ja tiesi, että minä tulisin sitä rakastamaan. Aivan käsittämättömän hieno esitys! Loistava käsikirjoitus ja toteutuksessa käytettiin muistaakseni hienosti ääntä. Lavalla oli muusikkoja, jotka tekivät kaikki äänet vain omaa kehoaan käyttäen. Tai jotain. Siitä on jo monta vuotta. Näin näytelmän myöhemmin myös Teakin versiona, joka oli sekin ihan ok. Käsikirjoitus on niin hyvä, ettei sen kanssa voi oikein epäonnistua.)