Ulla Lipposen toimittama "Kuukernuppi" on ihana kokoelma suomalaisia lastenloruja. Sieltä löytyvät kaikki klassikot körökörökirkosta lennälennäleppäkerttuun sekä uudemmat naruhyppely- ja leikinaloituslorut. Ulkosuomalaisena minulle on tärkeää, että tyttäreni oppii nämäkin renkutukset ja höpöttelyt, jotka muistan omasta lapsuudestani. Osa näistä onkin jo tytölle tuttuja. Viimeksi eilen lapsi hoilasi "Veetään nouttaa, saalaan kaloja, kissalle kiiset, koilalle kuulet…" Tuttuja ovat myös mm. "Kiitää kaataa", "Harakka huttua keittää" ja "Onko koira kotona?". Laulan lapselle paljon ja luemme myös runokirjoja, mutta jotenkin nämä vanhat lorut tuppaavat silti unohtumaan. Näitähän opitaan yleensä pihalla leikkiessä, tarhassa tai koulussa, kun joukko lapsia laskee leikinaloittajaa tai hyppää narua. Täällä muut lapset eivät suomalaisia loruja tunne, joten niiden oppiminen on työläämpää. Olemme tosin tänä syksynä alkaneet käydä paikallisen Suomi-seuran lastenkerhossa, jossa Oslossa asuvat suomalaiset lapset pääsevät tapaamaan toisiaan ja ehkä jopa opettamaan toisilleen suomalaista lorutteluperinnettä.

 

Mitä tehtäis?

Sika pestäis.

Mikä sika?

Maasika.

Mikä maa?

Isänmaa.

Mikä isä?

Taivaanisä.

Mikä taivas?

Enkelitaivas.

Mikä enkeli?

Musta enkeli.

Mikä musta.

Pikimusta.

Mikä piki?

Suutarin piki.

Mikä suutari?

Kenkäsuutari.

Mikä kenkä?

Puolikenkä.

Mikä puoli?

Takapuoli!