TUULI

On talvi, tuulee navakasti,

ytimiin ja luihin asti.

Peiton alle pujahda!

Tuuli vinkuu piipussa.

Minä kerään puita vakkaan,

sitten laitan tulen takkaan.

Kylmä vaikk´ois maailmalla,

lämmintä on raanun alla.

 

Tämä Eeva-Liisa Mannerin runo kuvaa täydellisesti talven perimmäistä kamaluutta ja ihanuutta. Ulkona on kylmää, mutta kotona lämmintä. Kaikki on ihan hirveää ja samalla niin suloista. Siksipä toivottelen jälleen kerran tarpeeksi lämpimiä lapasia ja sukkia, höyryävää glögiä ja kynttilänvaloa kaikille lukijoilleni! Antaa tuulla vaan, kyllä me pärjätään!

 

PS. Mannerista olen kirjoittanut aikaisemmin ainakin täällä ja täällä.