Olkaapa hyvä, välttämätön kirja jokaiseen lapsiperheeseen: "Kaiken maailman eläinsadut"!

Tämä Katriina Kauppilan toimittama ja Matti Pikkujämsän kuvittama kokoelma on aivan hillittömän ihana! Ensinnäkin, koska olen etsiskellyt tuloksetta juuri näitä vanhoja satuklassikoita, toiseksi, koska satun rakastamaan Pikkujämsän kuvituksia kuin hullu puuroa ja kolmanneksi, koska tyttärenikin tykkää kirjasta valtavasti. Päädymme aina lukemaan vähintään kaksi satua kerralla, koska kummankin täytyy saada valita oma suosikkinsa. Tyttären suosikkeja ovat mm. "Susi ja seitsemän pientä kiliä" sekä "Kolme päkäpää pukkia". Minun suosikkejani ovat "Bremenin kaupungin soittoniekat" ja"Hiiri kissalla räätälinä". 





Kirja on loistava sekoitus vanhoja eläinsatuklassikoita ja uudempia eläintarinoita. Vanhojen joukosta löytyy mm. Grimmin veljeksiä, H.C.Andersenia, Aisoposta sekä suomalaisia, venäläisiä ja kiinalaisia kansansatuja, uudempien satujen joukosta mm. Hannele Huovia ja Kari Hotakaista. Itse asiassa yllätyin siitä kuinka monet saduista tunsin jo valmiiksi. Satuklassikoiden joukossa taisi olla vain muutama joita en ollut aikaisemmin kuullut. Myös tyttäreni tunsi monet saduista etukäteen. Samoja satuja on luettu päiväkodissa ja myös minä olen kertonut vanhoja satuja omasta muististani. Olen tosin aikaisemmin sensuroinut saduista pahimpia raakuuksia, joko tahallisesti tai tahattomasti. En esimerkiksi yhtään muistanut, että "Kolmessa pienessä porsaassa" susi syö kaksi ensimmäistä possua! Minä muistelin, että he juoksevat sutta pakoon kolmannen veljen tiilitaloon! (Luultavasti joku Disney-versio tarinasta…) Tyttäreni kanssa joskus hihittelemmekin yhdessä saduille, joissa koko ajan joku syödään. Eipä tuo näytä kauheasti traumatisoituneen, vaikka vain harvassa tarinassa kaikki keskeiset henkilöt ovat yhä elossa sadun lopussa.




Uudet eläinsadut vanhojen joukossa ovat mielestäni mahtava idea! Erityisen vaikuttunut olen Hannele Huovin ja Jukka Itkosen tarinoista! Erityisesti Itkosta lukiessani nauroin monta kertaa ääneen. Kuunnelkaa nyt miten tämäkin "Susi ja seitsemän pientä kiliä" -tarinan muunnos alkaa:


Olipa kerran vuohiäiti ja sillä kuusi pientä kiliä. Eräänä päivänä äiti lähti metsään sieniä poimimaan. Lähtiessään se sanoi lapsilleen:

-Rakkaat lapsukaiset, varokaa sorsia. 



Tai tämä "Hiiri kissalla räätälinä" -tarinan muunnos, jossa hullu sorsa yrittää toteuttaa norsun toiveita:


-Ei tullut liivejä, kaakatti sorsa. -Tuli hiiskatin hyvä tennismaila.


Hannele Huovin "Kenguru"-tarina taas on koskettava kertomus kengurunpoikasesta, joka haluaa asua äitinsä pussissa koko elämänsä. Hyvä muistutus siitä, että elämä on tarkoitettu elettäväksi ja lastenkin on joskus lähdettävä kotoa.

Kaiken kaikkiaan tämä "Kaiken maailman eläinsadut" on siis todella ihana kokoelma niin lyhyitä kuin pidempiäkin eläinsatuja. Klassikoita ja uudempia, villejä ja rauhallisia, opettavaisia ja absurdeja. Loistava kokoelma! Ja kuten jo hehkutinkin, Matti Pikkujämsän kuvitus on vertaansa vailla! Tätä kirjaa meillä tullaan lukemaan pitkään!