Heit perään toinen Eppu Nuotion kirja. "Musta" aloittaa Nuotion kirjoittaman dekkarisarjan, jonka päähenkilönä tavataan toimittaja Pii Marin. Tässä sarjan ensimmäisessä osassa Ylellä toimittajana työskentelevä Pii Marin siirretään vastentahtoisesti Helsingistä Lounais-Suomen pieneen toimitukseen. Pii Marin on ollut Suomen historian ensimmäinen mustaihoinen uutistenlukija, mutta...

 

Jo ensimmäisen ruutuviikon jälkeen uhkauksia alkoi sadella. Sähköpostia, kirjeitä ja kortteja. Ohjelmapäivystys ruuhkautui. Kaikkien viesti oli sama. "Mutiainen pois ruudusta." Kävi selväksi, että puoli yhdeksän uutiset ovat suomalaisen elämäntavan ikoni yhdessä jouluaaton ja juhannuksen kanssa. Pyhä suomalaisjuhla. Sitä ei neekerin annettaisi pilata.

 

Nuotion kirja on ilmestynyt vuonna 2006 ja kolme vuotta myöhemmin Nelosen uutisiin saatiin ensimmäinen tummaihoinen uutistenlukija Jesca Muyingo, joka on käsittääkseni edelleen ruudussa. Vaikka suomalaiset ilmeisesti hyväksyvätkin tummaihoisen uutistenlukijan (ainakin Nelosella) on maan yleinen ilmapiiri ollut viimeiset vuodet niin hurja, että tämä Nuotion kirja ja sen rasismiteema tuntuu valitettavan uskottavalta ja ajankohtaiselta.

Kirjassa suomalaiset eivät Ylen mustaihoista uutistenlukijaa kestä ja toimitukseen saapuneen kirjepommin jälkeen siirretään tämä piiloon pikkupaikkakunnan toimitukseen. Koska Piin avokumppani on juuri jättänyt hänet, on nainen niin uupunut, ettei jaksa tapella ja vaatia oikeuksiaan, vaan muuttaa lopulta suosiolla. Uudella kotipaikkakunnallaan Pii Marin kuitenkin törmää keskelle murhavyyhtiä, kun pidetty ja arvostettu raskaana oleva naispappi murhataan raa'asti. 

Pidän kovasti Eppu Nuotion tyylistä kirjoittaa. Olen hieman nirso dekkarien suhteen ja pitäydyn yleensä vain niissä muutamassa dekkaristissa joista tiedän tykkääväni. Luulen, että voisin liittää Nuotion mukaan tähän joukkoon. Ainakin sarjan seuraavan osan aion ehdottomasti lukea.

Kotilieden sivuilta voikin muuten kuunnella ilmaiseksi Pii Marin -sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa kirjailijan itsensä lukemina. Itse aloitin juuri sarjan kakkososan "Kosto". Muuten hyvä, mutta jotenkin mieleen nousee aina välillä eräs toinen tuttu äänikirja, jonka Eppu Nuotio on lukenut, nimittäin tyttäreni rakastama "Pikku Karhun tarinat". No, ehkä se on ihan hyväkin. Jos alkaa liikaa pelottamaan voin aina kuvitella kuuntelevani Pikku Karhua.