Lastenkirja-viikko on täällä taas! Joka päivä esitteillä uusi lastenkirja! Ensimmäiseksi jotakin kamalaa ja hirmuista...

Lapsuuteni suuria rakkauksia oli Roald Dahlin ja Quentin Blaken kuvakirja "Suunnattoman Suuri Krokotiili". En tiedä minne lapsuuden kirja on kadonnut, joten ilahduin suuresti, kun löysin kirjan nettiantikvariaatista ja ostin sen heti. Vaikka kirja olikin itselleni aikoinaan tärkeä, täytyy myöntää, että jotenkin silti arvelutti lukea se nelivuotiaalle tyttärelleni. Tarina on Dahlin tyylin erittäin raaka. Suunnattoman suuri ja ilkeä krokotiili lähtee liejuisesta joestaan kapunkiin tarkoituksenaan syödä niin monta pikkulasta kuin mahdollista. Matkan varrella krokotiili hekumoi tulevalla luiden rouskeella ja lasten varpaiden popsimisella ja hätyyttää samalla muitakin viidakon eläimiä.

Kaupunkiin saavuttuaan Suunnattoman Suuri Krokotiili ryhtyy toteuttamaan salajuoniaan ja ovelia temppujaan. Krokotiili  tekeytyy niin karusellin puueläimeksi kuin kiikkulaudaksikin, mutta joka kerta, viime hetkellä, joku viidakon eläimistä saapuu varoittamaan kaupungin lapsia eikä krokotiilinretale saa syötyä ketään. 

Kirjan hurjassa lopussa norsu Töttöröö saa vihdoin tarpeekseen krokotiilin juonista, tarttuu tätä hännästä kärsällään ja sinkauttaa krokotiilin ylös aurinkoon asti, jossa krokotiili "paistui kuin makkara"!

Olen yhä aikuisena suuri Roald Dahlin fani ja pidän kovasti myös hänen aikuisille sunnatuista kauhunovelleistaan (esim. "Rakkaani, kyyhkyläiseni") ja olin kyllä helpottunut, ettei tyttäreni järkyttynyt tästä "Suunnattoman Suuri Krokotiili" -kirjasta. Kunhan lapsi tuosta vielä vähän kasvaa, niin pääsemmen lukemaan myös Matildasta, isosta kiltistä jätistä, noidista, kekseliäästä ketusta ja ja ja…! Itse luin nuo kirjat muistaakseni vasta kouluikäisenä, joten muutaman vuoden tässä saa vielä odottaa, mutta onneksi on edes tämä suunnaton krokotiili, käsittääkseni Dahlin ainoa kuvakirja.