Kirjallinen teehuone on palannut! Luulitko jo, että teehuone on pistänyt lapun luukulle? Ei suinkaan, täällä olemme yhä! (Edelliset teehuoneet löydät täältä.)


Täällä kirjallisessa teehuoneessa me emme nipota ja vaadi vieraitamme juomaan vain perinteistä teetä. Halutessasi voit nauttia teehuoneessamme myös muita teen kaltaisia juomia. Yksi omista suosikeistani onkin Etelä-Amerikasta saapuva yerba mate -yrttijuoma.

Matee-puun lehdistä valmistettua juomaa juodaan erityisesti Argentiinassa, Uruguayssa ja Paraguayssa, mutta jonkun verran myös muualla Etelä-Amerikassa. Mate-purut asetellaan pyöreään mate-kuppiin ja päälle ripotellaan runsaasti sokeria ja sitruunaa sekä kuumaa vettä. Lyhyen hauduttamisen jälkeen juodaan mate-juoma erityisen pillin kautta. Pillin alapäässä oleva suodatin ei päästä mate-puruja suuhun asti.

Koska mate on erityisesti seurallinen juoma, sopii tämä teepöytä parhaiten vaikkapa lukupiirin yhteiseksi pöydäksi. Jokainen ei suinkaan saa omaa kuppiaan, vaan mate-juomaa juovat kaikki samasta kupista ja samalla pillillä, osoittaen näin ystävyyttä toisiaan kohtaan. Koska ensimmäinen kupillinen ovat kaikista karvain, siemaisee sen yleensä joukon vetäjä, joka haluaa tarjota vierailleen hieman pehmeämpää juomaa. Kun juoma on loppu, kaadetaan purujen päälle vain lisää kuumaa vettä ja pistetään kuppi jälleen kiertämään. Samoja puruja käytetään moneen kertaan, sillä juoman maku vain paranee ajan kanssa.

Vuosia sitten kiertelin seitsemän kuukautta ympäri ämpäri Etelä-Amerikkaa ja tuolloin mate-juoma tuli itselleni erityisen tutuksi. Olitpa sitten keskellä Buenos Airesin hulinaa tai Paraguayn autiolla arolla, voit olla varma, että jossakin viiden metrin säteellä joku kaataa lisää vettä mate-kuppiinsa. Juomaa juodaan koko ajan ja kaikkialla ja sitä tarjotaan mielellään muillekin. Siinä missä argentiinalaiset juovat matensa kuumana, juovat praguaylaiset sen päinvastoin jääkylmänä. Juoma sopii siis erinomaisesti sekä kuumiin kesäpäiviin kuin kylmään talveenkin.

Minkälainen kirjallisuus sitten sopii maten seuraksi? Tapasin aikoinaan Buenos Airesissa nuoren kirjallisuudenopiskelijan. Selitin innoissani, että minäkin luen paljon ja olen hyvin kiinnostunut kirjallisuudesta. Kun opiskelija kysyi keitä eteläamerikkalaisia kirjailijoita olin lukenut, luettelin ylpeänä Pablo Nerudan, Gabriel García Márguezin ja Isabel Allenden. Kirjallisuudenopiskelija vain hymähteli ja pyöritteli silmiään.

Valitettavasti eteläamerikkalaisen kirjallisuuden tuntemukseni ei ole noista ajoista juurikaan kasvanut. Ymmärrän hiukan espanjaa, mutta enpä usko, että ennen eläkeikää jaksaisin tankata läpi kokonaista espanjankielistä kirjaa. Olen siis käännöskirjallisuuden varassa. Jos joku blogin lukijoista haluaa vinkata eteläamerikkalaisia kirjailijoita otetaan vinkit ilolla vastaan! Sitä odotellessa kasaan pöydälle noiden edellä mainittujen lisäksi vielä Jorge Luis Borgesin ja Mario Vargas Llosan teoksia. Miksei myös Che Guevaran "Moottoripyöräpäiväkirjan" sekä tietenkin Carlos Maria Dominguezin ihanan ”Paperitalon”!

(Maistoin muuten aikoinaan Boliviassa myös koka-pensaan lehdistä valmistettua juomaa. Se auttoi jonkun verran sairastamaani vuoristotautiin ja oli ihan mielenkiintoinen kokemus sekin. Koka-tee, vaikkei sillä huumaavia vaikutuksia olekaan, on kuitenkin laitonta Bolivian, Perun, Kolumbian ja Ecuadorin ulkopuolella, joten sitä emme valitettavasti voi teehuoneessamme tarjota.)