Oi, eilinen ilta oli ihana! Ei vain Monika Fagerholmin vuoksi, vaan ihan muutenkin. En esimerkiksi ole pitkään aikaan maistanut yhtä hyvältä maistuvaa punaviiniä. Tai istunut baarin hämärässä kuuntelemassa kirjallisuuskeskustelua. Tai ylipäätään ollut siellä baarissa. Tai missään. Ilman lasta. Nytpä olin!

Fagerholm oli juuri niin ihana kuin odotinkin, puhelias ja iloinen menninkäinen. Hänen kanssaan keskustelemassa oli Stella Parland, toinen suomenruotsalainen kirjailija ja he puhuivat paitsi kirjoistaan myös suomenruotsalaisesta kirjallisuudesta ylipäänsä. Siinä kuunnellessani tajusin hyvin konkreettisesti sen mitä olen ennenkin miettinyt: Tänne Norjaan muutto ei ole antanut minulle vain norjalaista kulttuuria, vaan se on avannut oven myös ruotsalaiseen, suomenruotsalaiseen ja jopa tanskalaiseen kulttuuriin. Luulen, että suomalaiset eivät oikeastaan edes tajua kuinka tiiviit suhteet Ruotsilla, Norjalla ja Tanskalla on. Ainakaan itse en tajunnut sitä ennen tänne muuttoani. Norjalaiset ymmärtävät vaikeuksitta ruotsia ja vain pienillä vaikeuksilla tanskaa. Ruotsalaisille norja on hieman hankalampaa, mutta kyllä hekin keskustelusta selviytyvät. Esimerkiksi eilen illalla haastattelija puhui koko illan norjaa ja kirjailijat suomenruotsia ja silti sekä esiintyjät että yleisö pysyivät hyvin kärryillä. (Minäkin!)

On valtava lahja osata jotakin skandinaavista kieltä, sillä yhtä puhumalla ymmärtää niin helposti niitä muitakin. Silloin aukeaa niin monia ovia, jotka muuten pysyisivät kiinni. Minä olen esimerkiksi nähnyt hienoja tanskalaisia televisiosarjoja, jotka eivät todellakaan koskaan tulisi Suomeen. Norjani pohjalta olen ymmärtänyt tuota vaikeaa tanskan möngerrystä. Norjalaiset voivat myös lukea kirjallisuutta ruotsiksi, eikä heidän tarvitse välttämättä odottaa, että naapurimaiden suosikit käännetään heidän äidinkielelleen.

Sitä paitsi edes kaikkea suomenruotsalaista kirjallisuutta ei käännetä suomeksi. Hyvänä esimerkkinä juuri tuo eilinen Stella Parland, joka vaikutti sympaattiselta ja jonka hassuihin nonsense-runoihin ihastuin. (Kirjailija kutsui itse runojaan nonsensiksi, eli kyse ei ole siitä, että en olisivat olleet nonsensiä vain minulle, heh, ajattelin vain tarkentaa.) Eipä löydy hänenkään kirjojaan suomeksi. 

Tientenkin tilanne on sama minkä tahansa kielen kanssa, jos osaat lukea sujuvasti ranskaa tai espanjaa aukeaa sinulle aivan uusi maailma. Mutta Ruotsi, Norja ja Tanska ovat kuitenkin naapurimaitamme, muita Pohjoismaita. On jossain määrin surullista kuinka eristyksissä me Suomessa olemme kielimuurin vuoksi. Ja kuinka sydänverellä Suomessa vastustetaankaan pakkoruotsia, joka voisi kuitenkin avata meille paljon mahdollisuuksia ihan tässä lähellä.

Se ihana Fgerholm muuten sanoi, että rakastaa myös suomen kieltä ja koska hän asuu ruotsinkielisellä alueella ilahtuu hän aina Helsinkiin tullessaan kun pääsee puhumaan suomea!

Niin ja se ihana Fagerholm myös kirjoitti kirjaani omistuskirjoituksen, mutta en ole ollenkaan varma millä kielellä hän sen kirjoitti, koska en saa siitä mitään selvää! Täytyy varmaan laittaa tänne kuva ja kysyä teiltä muilta osaatteko te suomentaa minulle kirjailijan omistuskirjoituksen…