Tänään heikotti niin paljon, että oli pakko lähteä töistä kotiin kesken kaiken. Olen nyt sitten nukkunut koko päivän ja nähnyt ihmeellisiä houreunia. En yhtään ymmärrä aivojani. Miksi ne näyttävät tällaisia kuvia? Mitä päässäni oikein tapahtuu? Pientä rajaa, kiitos.

Tulee mieleen Walter Moersin ihana lastenkirja "Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää". Siinä Kapteeni Sinikarhu eksyy matkallaan ja löytää Makean aavikon laidalta Suuren pään. Päästäkseen eteenpäin hänen on ensin kuljettava tuon pään läpi. Pää kuuluu Bollogille, joka on unohtanut päänsä ja lähtenyt hortoilemaan jonnekin ilman sitä. Urheasti Sinikarhu astuu sisään korvaan, mutta on heti ensimetreillään hukkua korvavaikkulampeen, kunnes Idea T16 pelastaa hänet. Idea kertoo, että Bollogin pää täytyy pitää unessa, jotta se ei menisi paniikkiin huomatessaan, että koko vartalo puuttuu ja niin Sinikarhu auttaa ideoita järjestämään Bollogin päälle mielenkiintoisia visioita. Hän oppii nopeasti nipistelemään aivojen eri kohtia niin, että näkyville syntyy erilaisia unia. Vähitellen hänen maineensa kiirii ja ideat ympäri päätä saapuvat seuraamaan Sinikarhun unishowta kuin elokuviin ikään ja lopulta Sinikarhu rikastuu, koska ryhtyy vaatimaan ideoilta pääsymaksua.

Kuulostaako tekohauskalta? Ehkä vähän, mutta enimmäkseen se on kyllä ihan oikeasti hauska kirja, suosittelen. Varsinkin kaikille masentuneille ja huonotuulisille. Ja niille, jotka uskovat olevansa näppäriä ja pikkuisen välkkyjä. Ja niille, joita ärsyttää vähän kaikki. Ja niille, jotka ottavat asiat liian vakavasti. Ja kaikille kääpiömerirosvoille, laiva-aaveille, yöpöllöille ja vuorihoteille. Ja tulkuille, jotka vaeltavat aavikolla ja syövät vähän liikaa tulkukkaa, josta saa hienoja visioita ja jota syötyään "kaikki minkä näkee tai mitä ympärillä tapahtuu tuntuu paljon normaalia merkittävämmältä, mutta samalla kaikki näyttää myös jotenkin naurettavalta." Tulkkukaravaanin täytyy vähän väliä pysähtyä, kun joku tulkku on taas syönyt liikaa tulkukkaa ja jää liian pitkäksi ajaksi tuijottamaan kaktusta tai saa niin hirveän kikatuskohtauksen, ettei pääse eteenpäin. Ja tämä on siis lastenkirja! Jotenkin tulkukan ominaisuudet kuulostavat kuitenkin hiukan tutuilta...

Voin siis lohduttautua sillä, että näin millaisia unia tahansa voin olla varma, että tämän kirjan kirjoittaja näkee vielä villimpiä...


Qwert oli hyytelöprinssi ja kotoisin 2364. ulottuvuudesta, yhtä läpikuultava kuin vesivanukas, ja paras ystäväni koko kouluajan. Me olimme kaikki omanlaatuisiamme, mutta Qwert oli yliveto. Hän tuli 2364. ulottuvuudesta, maailmasta jota ei pysty edes kuvittelemaan, jollei ole neljiä aivoja.

Qwert oli siellä prinssi, toisin sanoen 2364. ulottuvuuden hallitsija, hän oli ollut matkalla kruunajaisiinsa mutta kompastunut punaisen maton poimuun ja pudonnut päistikkaa ulottuvuusaukkoon. 2364. ulottuvus on täynnä sellaisia aukkoja. Kun sellaiseen putoaa, kierii kuperkeikkaa läpi koko universumin jollekin muulle linnunradalle. Takaisin pääseminen on hyvin vaikeaa. Ensin on löydettävä ulottuvuusaukko, mikä jo sinänsä on lähes mahdotonta, ja sitten sen täytyy vielä tietysti olla se oikea, jotta pääsee takaisin oikeaan ulottuvuuteen. Mutta siitä lisää tuonnenpana. (suom Marja Kyrö)