Ai mitäkö olen tehnyt tällä välin? Blogini on ollut tauolla puolisen vuotta. Sinä aikana olen elänyt vauvamaailmassa, joka on ollut niin intensiivistä, ettei siihen ole mahtunut paljon muuta. Varsinkaan mihinkään ajatustyötä vaativaan hommaan ei minusta ole tänä aikana ollut. Uskokaa tai älkää, mutta lukeminenkin on vaihtunut satunnaiseksi television tuijotteluksi. Päivät ovat täyttyneet siitä mistä yleensäkin vauvojen kanssa: syöttämistä, vaipan vaihtoa, nukuttamista, (uudelleen nukuttamista, vielä kerran nukuttamista,) siivoamista, pyykin pesua, ruuan laittoa, pussailua, nauramista, tanssimista, laulamista, lattialla könyämistä, halailua, onnesta hyrisemistä ja itkeskelyä.

Nyt tuntuu vihdoin siltä, että intensiivisin vaihe on ohi. Lapsi pääsee itsenäisesti liikkeelle, ottaa kontaktia maailmaan ja osaa jopa viihdyttää itse itseään. Ehkä vihdoin minullakin on aikaa taas lukea. Edes hiukan.

Tiesin, että lapsi vie tullessaan kaiken ajan, mutta en ollut tajunnut kuinka kokonaisvaltaisesti lapsi vie myös kaiken energian ja järjen päästä. Tämän viimeisen puolen vuoden aikana olen lukenut noin kirjan kuussa, eivätkä ne kirjat ole syvällisyydellään tai vaikeudellaan häikäisseet. Muutamaa vauvaopustakin olen selaillut (mm. vanhaa versiota Anna Wahlgrenin klassisesta "Lapsikirjasta", jonka ohjeisiin kuuluu "Anna vain lapsen imeskellä tupakantumppeja, mutta ota ne pois suusta ennen kun lapsi nielaisee ne..." sekä Sirje Hassisen "Lapsesta kasvaa kaksikielinen"-kirjaa). Lehtiäkin olen lukenut paljon, siis vauvalehtiä ja hömppälehtiä.

Nyt alkaa vähitellen tuntumaan siltä, että elämään saattaa mahtua muutakin. Lähden siis pikkuhiljaa herättelemään lukija-suhdettani. Ehkä joskus jaksan taas ajatellakin vähän.