Raskaana olemisesta on ainakin se hyöty, että tunteet tulevat pintaan (vielä) herkemmin kuin ennen. Ei niin, että se ennenkään olisi ollut vaikeaa, mutta esimerkiksi kirjoista löytää nykyisin ihan uusia ulottuvuuksia, kun joka välissä itkettää tai naurattaa ja kaikki kolahtaa lujempaa kuin ennen. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö tänne nykyisin kirjoittamia kehujani kannattaisi ottaa tosissaan. Olen takuulla aivan yhtä puolueellinen kuin aina ennenkin.

Uusin Itkonen on nyt luettu ja kirjoitan siitä tänne heti, kun vain löydän sopivan hetken. Tällä hetkellä luen Nicole Kraussin "Rakkauden historiaa". Se on niin upea kirja, että en raaski lukea sitä kovin nopeasti, en oikeastaan halua tietää miten se loppuu. Vähän pelkään, että itku pääsee...